Oli kerran kuusivuotias tyttö, jonka vanhemmat olivat jättäneet hänet yökylään vanhan mummonsa luokse. Illalla kun piti mennä nukkumaan talon yläkerrassa, tyttö oli levoton, eikä millään olisi halunnut käydä nukkumaan, vaan kärtti mummolta että tämä kertoisi tarinan. Aikansa hänen intettyä mummo hieman jo ärtyneenä suostui:
– Tämä tarina kertoo pienestä tytöstä, joka ei halunnut käydä nukkumaan, vaan juoksi aina portaat alas leikkimään. Kerran portaikossa olikin vastassa Vihreä Käsi, joka oli paikallaan yhdellä portaalla. Tämän ohi tyttö ei uskaltanutkaan mennä, vaan meni takaisin nukkumaan. Kaikki loppui hyvin, eikä tyttökään herännyt enää uniltansa.
Tarinan kerrottuaan mummo nukahti nopeasti. Tyttö puolestaan jäi miettimään tuota vähän pelottavaakin tarinaa. Kului tunti, eikä tyttö vieläkään saanut unta, eikä mielestään tuota tarinaa. Hän päätti lähteä alakertaan. Mutta portaikossa odottikin yllätys: usko tai älä – alimmalla askeleella makasi ranteen kohdalta katkaistu suuri vihreä käsi, joka hohti hämärää valoa.
Tyttö juoksi pian takaisin. Hän oli varma, että oli vain kuvitellut juuri kuulemansa tarinan, mutta pelottava kohtaaminen ei silti haihtunut mielestä. Hän päätti mennä tarkistamaan asian. Hämärässä portaikossa asia varmistui, ja tytön kauhuksi käsi oli kiivennyt kaksi askelmaa ylemmäs.
Hän pelästyi kovin ja juoksi herättämään mummoa. Tämä ei tietenkään uskonut moisia hömpötyksiä, vaan käski tytön takaisin nukkumaan. Tyttö totteli pelokkaana ja käpertyi peiton alle. Hän ei voinut olla ajattelematta, miten silläkin hetkellä käsi ehkä kiipesi kohti portaikon yläpäätä hitaasti. Hetken kuluttua tyttö kuitenkin nukahti uupuneena.
Tuntien päästä tyttö heräsi kauhuun: kirkasta vihreää hohtava käsi oli hänen peittonsa päällä, ja yritti kuristaa häntä! Hän huusi niin kovaa kuin jaksoi, ja yritti rimpuilla irti. Tähän meteliin mummokin heräsi ja huomasi että tytön tarina oli ollut totta! Yhdessä he saivat käden irti tytön kurkulta ja heittivät sen lattialle. Siinä samassa sen hohde sammui ja se muuttui elottomaksi. Mummo telkesi sen lukkojen taakse kaappiin varmuuden vuoksi.
Aamulla tyttö ja mummo menivät pihamaalle ja polttivat käden nuotiossa. Siitä huolimatta, illan pimeyden koittaessa se ilmestyi taas uudelleen portaikon alapäähän, hehkuen hämärää vihreää. Tällä kerralla mummo haki Raamatun ja luki siitä muutamia jakeita. Silloin käsi muuttui harmaaksi ja mureni hienoksi pölyksi.