Olipas ihana päivä.
Töissä kaikki asiakkaat tulivat valittaa kaikesta yhtäaikaa. Sit tuli valitusta siitä, kun en voinut monistaa itseäni, ja palvella kaikkia yhtäaikaa. Soittaakin olisi pitänyt kolmeen paikkaan yhtäaikaa, vaikka käytössä oli vain yksi puhelin. Jotta olisin tehnyt kaikki tyytyväisiksi, minun olisi pitänyt omistaa kymmenet jalat ja kädet. Ja kaikesta huolimatta, olin kaikille ystävällinen. Koska jos olisin räjähtänyt, tuskin olisin enää siellä töissä.
Päivän kruunasi se, kun töistä kotimatkalla junassa satuin samaan vaunuun viinaksia nauttivan nuorisojoukon mellastuksen keskelle. Sietokykyni kesti siihen asti, kunnes takana olevani poika alkoi potkia hullunlailla tuolini selkänojaa ilman mitään syytä. Jouduin vaihtaa vaunua tän takia.
Huusin jätkälle, että anna olla viimeinen kerta ja etten maksa tälläisistä matkoista - ja sain vain vittuilut perään. Jos aseenkantolupa olisi laillinen, tän lopputekstin voisinkin sitten sensuroida.
Aattelinkin seuraavaksi ehdottaa parannusehdotukseksi lähijuniin jokaiseen vaunuun omat gorillat, jotka heittävät häiriköt vauhdista pihalle tai vaihtoehtoisesti junan omaa vankilaa, joissa häiriköitä kidutetaan niin kauan, kunnes oppivat.
Joskus arjessa on sietämistä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Viisaudenhampaan poisto 09.12.
- :P 30.11.
- Kylmyys 19.11.
- The power of positive thinking :) 10.11.
- Muse - Resistance 07.11.
- <3 <3 <3 02.11.
- <3 <3 29.10.
- Ja huono onni jatkuu... 24.10.
- Just a perfect day 21.10.
- Kate Bush - Wuthering Heights 19.10.