Mua vituttaa. Olen vihainen. Olen tyhmä. Olen loukkaantunut. Olen liian sinisilmäinen. Ajattelen liikaa. Vedän puoleeni turhuutta. En ajattele enää järkevästi. Teen tyhmiä asioita. Annan ihmisten puhua mut ympäri.
Sanoinkohan tarpeeksi selvästi mikä on homman nimi?
"It's nice to know that you were there
Thanks for acting like you cared
And making me feel like I was the only one
It's nice to know we had it all
Thanks for watching as I fall
And letting me know we were done"
Nyt täytyy sanoa, että niin monta laulua soi mun päässä, joista yksikään ei pysty kuitenkaan tuomaan esille sitä, mitä ajattelen... Voin sanoa, että tää homma vituttaa.
"I search my world but I canÂ’t find you
YouÂ’re standing there but I canÂ’t touch you
Try to talk but the words are just not there
I can feel a sense of danger
You stare at me like IÂ’m a stranger
Paralyzed and you donÂ’t seem to care
The demons in my dreams"
Mikä laulu ja video... Kuunnelkaapas ja katsokaapas.
Voihan vesuvius. Mun täytyy lähettää mun kamera poispoispois, koska siinä on vikaavikaavikaa. Enhän mä pysty elämään ilman sitä! Argh.
Noh, ehkä mä voin jollain tapaa edes hiukan korvata tätä mun luovuusintoa, sillä kävin tänään ostamassa akvarellipaperia, peitevärit ja muutaman pensselin. Musta tulee sellanen violettiin pukeutuva pyylevä taiteilijatäti, jolla on aina kaulahuivi kaulassa :D
"...ja mulla ei oo aikaa olla kuka vaan,
joku sun, kuka vaan."
Tittidii. Olen 18,99 vuotias. Hyviä ehdotuksia synttärihommaksi otetaan vastaan. Noh, eipä niiden tarvii olla edes niin hyviä, kunhan nyt jotain... Viikonloppu olis vapaa (!), joten avoimin mielin odotan niitä miljoonia ehdotuksia. Mä lupasin itelleni, että teen kakunkin. Ja varmana syön sen, vaikka sitten yksin! Dih.