Kamalaa.. ettei yht'äkkii enää nää sitä ihmistä,
jonka kanssa on ollu viime vuoden, lähes joka ikinen päivä.
Ei oo mitään tekemistä, ei voi ajatella mitään muuta..
Ennen oli Tony kenen kaa puhuin puhelimessa, 1000 minsaa kuussa.
Näin joka päivä, klo 18.00 tavattiin, 22.38 lähti U-juna Espooseen.
Iltaisin oltiin mesessä pari tuntia, kamerat päällä, puhuttiin puhelimes samal :)
Viikonloppusin oltiin 48 tuntii putkeen yhessä :) nukuttiin vieretysten kaks yötä.
Kerran karattiin Tallinnaan :)
Nyt. Meen kouluun, oon netissä, teen läksyt, oon netissä, meen nukkuun.
Enää ei oo mitään tekemistä, ei mitään mistä vois iloita.
Itkettää. On ikävä, Tonya.
En koskaan sanonu Tonylle, kuinka tärkee se oli mulle,
vaikka kyllä Tony sen varmaan ymmärsi... toivottavasti :'(
Kyl mä sanoin, sä oot tärkee, sä oot tärkee, mut en sanonu yleensä: "apua, mä en tiiä mitä tekisin jos sulle tapahtuis jotain."
Kerran leffassa, mä sanoin et "se olis kauheinta mitä mulle vois tapahtuu, et sä kuolisit"
Tony sano, "haha.. älä oo hassu, emmä oo kuolemas pitkään aikaan"
sillon oli enää pari kuukautta jälellä yhteistä aikaa :'(