IRC-Galleria

Perustylsä koulupäivä.. Fysiikkaa oli siin jossai vaihees.
Tehtäviä tehdessäni laitan iPodista musiikkia soimaan ja kuuntelen sitä, vaipuen sellaseen ihme transsiin, jossa olen syventynyt musan kuunteluun, mutta onnistun jotenkin kummasti tekemään tehtäviäkin.
Tässä vaiheessa suuri vihamieheni joka istuu luokassa vieressäni ottaa iPodini ja rupeaa katselemaan millaista musiikkia sieltä löytyy. "Kuka on tämä paholainen ihmisten joukossa josta puhut, oi suuri Alfon!?" Noh, nuori padawan, minäpä kerron sinulle! Hänen nimensä on henrymalm! Ei siinä mitään mitäs vähän hypistelee podia jeejee, mutta sitten (vahingossa kai) hän tekee mitä katalimman ja järkyttävimmän hirmuteon. Hän painoi iPodin päävalikosta "shuffle songs" nappia joka valitsee yhden randomin biisin tuhansien biisieni joukosta. Normaalisti tämä ei niinkään haittaisi, hieman kyrpiintyisin, mutta selitänpä tilannetta hieman tarkemmin. Kuvittele tilanne: Kuuntelet bändiä ja olet vielä siinä tutustumisvaiheessa kun et tiedä oikein biisejä ja kaikki on uutta ja fosforinhohtoisen hienoa. Kuuntelet parhaimmillaan yhtä bändin parhaimmista, pisimmistä, kolossaalisimmista, eeppisimmistä ja elämää suuremmimmista (sanahirviö hyökkää jälleen!!) kappaleista, jonka olet pari kertaa vasta kuullut, mutta muistat että siinä loppua kohden tulee semmoinen oikein hieno, joissain määrin teatraalinen kohta johon koko biisin ajan on ns. "valmistauduttu", jotkut kutsuvat tällaisia kohtia kappaleen "kliimaksiksi" (heheh.. se sano "kliimaksi"). Noh tämä kohta juuri soi ja nostat katseesi vihostasi imeäksesi tämän klimaattisen kohdan (heheh.. se sano "imeä" ja "klimaattinen", vieläpä samassa lauseessa!) sisääsi pesusienen lailla ja tässä kohtaa ymmärrät, että tämä bändi tulee ikuisesti olemaan suosikkibändiesi joukossa, kultaisten jumalten valtaistuinsalissa!
Sitten yhtäkkiä musiikki loppuu ja reilun sekunnin päästä korviisi alkaa soida Sum 41 joku oi-niin-ihana pianoballadi ja plups! Kliimaksi täysin piloilla! (STOP SAYING CLIMAX!!)
Tässä kohtaa, I shit you not, hypähdin melkein tuolistani ja sanoin aika kovaan ääneen (komeimmalla kukollani ikinä) "MITÄHELVETTIÄSÄTEET?!" Sekunnin murto-osassa käyn tilanteen päässäni läpi ja ymmärrän mitä on tapahtunut ja jatkan kyselyäni henrymalmilta sanoin "AWWWWW, what the fuuuck? Asshoooole...!"
Tässä vaiheessa toisella puolellani istuva Yoog kysyy parhaimmalla Brooklynin aksentillaan "Mitä tapahtu?" (ei sil ollu oikeesti aksenttii, mä fantasoin sen). Tässä vaiheessa haluaisin tarkentaa, että kappale jota kuuntelin oli Toolin "Lateralus". Sanon Yoogille epäselvästi sopertaen "Mä olin just niiqniiq.. siin kohas sillee ja sit toi.. öö.. pistää shuffle songsin sielt tulee joku vitun pianoballadi..." ja tässä kohtaa Yoog keskeyttää minut sanoen "Olit saamassa musiikkiorgasmin?" johon vastaan erittäin kiusallisen puolen sekunnin mittaisen hiljaisuuden jälkeen "Joo ja siis kuuntelin viel Toolii ja just niiq sen biisin klimaattinen kohta tulos (VITUN KLIIMAKSI, OLE HILJAA)" johon Yoog häkeltyneenä sanoo "Mitä?! Ei Maynardii saa keskeyttää!" jota minä täydennän sanoin "EI NI! Varsinkaa ku se laulaa spiraaleist, kurkottamisest ja sinne mis kukaan ei oo ollu menemisest!" Onnistuimme kuitenkin sivuuttamaan tämän asian ja kuuntelin sittemmin Primusta... jeejee mun elämä on täynnä seikkailui..
ps. ellu