IRC-Galleria

... omistakaa kaikki kuvanne mulle! >8)

Mitä tapahtui parin tonnin kävijäluvuille JUMALAUTA!!

jos joku teistä muistaa/tietää yhtäkään kauppaa josta löytäisi symbolipohjaisia koruja ISOJA siis, niin kertokaa minulle pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiisss

huomenna kattomaan asuntoa ja kohti uusia opintovuosia^^!

Pystyin käymää omas huonees kahden viikon viiveen jälkeen :D! Katsotaan taas seuraavat viikot miten käy :_____:

lääkkeistäkää ei taas vaihteeks mitää apua ole >____<.. argh mä sekoon :S

Ai että ottaa joskus päähän kun tuntuu että tekstiä olisi vaikka muille jakaa, muttei osaa koota ajatuksia sanoiksi :/

... tulipas tosta yöllisestä kirjottelusta tylsää ja helvetin ristiriitaisen sekavaa:DD. Huomaa että väsymys jo pääsi kuitenkin painamaan:DD noh.. what ever :p

Viimein otin taas lääkkeet jotka on taas vaihteeksi jääneet laukunpohjalle makaamaan, huoh toivotaan että vaikutus alkaisi näkyä viimeistään aamulla, sillä aikalaista vuoristorataa tämä mieli on ollut.
Yleensä lisään tänne joitain typeriä angsteja tai ylenpalttisia ihkutuksia, mutta pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa tänne pelkästään arkipäiväisiä ajatuksia ja inhimillisä oivalluksia. (ja tiedän ettei ehkä irc-galleria ole maailman paras tai järkevin paikka sellaisille, mutta muutakaan ei tähän hätään ole joten koittakaa kestää, jos tätä edes kukaan vaivautuu lukemaan:D)

Ensimmäiseksi haluan kyllä nostaa hattua maailmamme mahtavalle sarjakuvatuotannolle, joka on avartanut ainakin minun maailmaani ja tuonut ylenpalttisiin arkipäiviin intoa ja miettimisen aihetta. Joten suuri kiitos niistä, ja ainakin minun maailmani avartamisesta.

Sain juuri luettua loppuun yhdeksän vuotta vanhan Megamarvelin Daredevil julkaisun joka oli päässyt pölyttymään "vuosien" varrella. Ja todellakin on pakko sanoa että kyseinen "Guardian Devil" tarina sai minut herkistelyn ja hämmästelemisen lisäksi ymmärtämään enemmän omaa itseäni.

Tajusin mm. sen että useat ihmiset(minä mukaanlukien) haluaa syntyä joksikin suureksi. Hyvän ja pahan moraalisella puolella ei näennäisesti nyt ole väliä, vaan sillä että tietää kuolinvuoteen lähestyessä että on saavuttanut tässä elämässä jotakin jonka kaikki tulevat muistamaan. Joka ei todellakaan tarkoita sitä että on päässyt jokaviikkoisen gallup kyselyn kohteeksi ja näin saanut oman naamankuvansa lehteen. Ei, ei todellakaan mitään sellaista vaan tarkoitan sellaista jonka jokainen ihminen tulee muistamaan vuosienkin päästä, joko hyvällä tai sitten pahalla.

Minä itse ainakin olen aina kuvitellut ja toivonut että tulisin olemaan jotain arkipäiväistä suurempaa ja joka kerta kun olen alkanut kyseenalaistamaan tätä mielikuvaa, alkaa minua suoraansanoen vituttamaan ja tupakka alkaa palamaan. Mutta tänäinen daredevil kertomus sai minut ymmärtämään ettei kukaan ihminen ole mikään pyhimys vaikka suurmieheksi tai naiseksi kapuaisikin. Kuten DD itse puolustaa sokeaa oikeutta päivisin ja jakaa suoraa omankäden oikeutta öisin, ei sekään tee hänestä mitään sen synnitömämpää tai pyhempää, kuten ei meistäkään. Tietenkin synneillä on eriasteisia tasoja joten älkää ymmärtäkö väärin, kun sanon että kaikki me olemme syntisiä, ja suhteellisen epäpyhiä (Äiti Teresaa lukuunottamatta tietenkin). Ja vielä toistan ihan neuroottisen varmuuteni vuoksi että syntejä todellakin on eritasoisia, on pahoja, pahempia ja pahimpia plus kamalia, ja ne sitten määrittävät meidät nykyisessä- sekä tuonpuoleisessaelämässä ja niin edelleen.
Ja ennenkuin tästä tulee pelkkää kuivaa saarnaa yritän palata aiheeseeni jota pohdin. Eli siis tämä että ihminen haluaa tulla muistetuksi ja että loppujen lopuksi eivät nämä suurmiehetkään ole pyhimyksiä jne jne.
Hmmm.. noniin yritän taas koota ajatuksiani jotka hienosti taasen sekoittuivat. Niin... siis äsken kun tupakallakin kävin niin sain lopulta nieltyä alas ajatuksen etten minäkään mikään Mooses tule tässä maailmassa olemaan, vaan aivan normaali ihminen kuten kaikki muutkin. Tietenkin kuka tietää ehkä minustakin jotain "merkittävää" tulee esimerkiksi suomalaisessa sarjisbisneksessä who knows, mutta todellakin sen pystyin hyväksymään etten minä tule olemaan mikään vapahtaja tai Mooses jonka jokainen sana on pyhä. Vaan tulen olemaan loppupeleissä ihan normaali työtätekevä ja ajatteleva ihminen, joka syntyi tähän maailmaan, tehden arkipäiväiset tehtävänsä ihmisenä, saaden vuosien varrella sydäntä lämmittäviä muistoja elämästään, joita voi sitten vanhana ja viisaana muistella nukkumaan mennessään ja kietoutua täten unimaailman pehmeään syleilyyn kunnes on hyvästien aika tullut. Ja tulen olemaan ylpeä ollessani tämä normaali pulliainen.

Jonkin aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen että siinä se sanottavani kai sitten oli, joten lopetan tämän kuin kiviseinään ja en näe mitään syytä kirjoitella tähän enää mitään yhteenvetoja (joita se kultanikin niin ihanasti vihaa:D), vaan totean vain että on näköjään minunkin aika painua pehkuihin vaikkei silmiä niin väsytäkkään.
Lopuksi todellakin haluan sanoa että ei kukaan ihminen lopulta ole toista huonompi vaan kaikki ovat näin ihanasti tasavertaisia (hehe ettepä varmaan olisi uskoneet että minä olisin koskaan mitään tuollaista sanonut, olenhan sentään aikamoinen pessimisti kaikessa :D)ja pitäkää trikoosankarit syvällä sydämmessä:D.
Ja no.. en tiedä todellakaan tuliko tästä rääpystyksestä mitään ihmeellistä (kirjoitusvirheitä lukuunottamatta tietenkin:D) tai kenenkään mieltä mullistavaa... ja taisi tuo ajatuskin hieman karkailla aina välillä joten aikalaista kissanhäntää tästä kai loppujen lopuksi tuli:D, no yrittäkää kestää.
Juho kuittaa ja kumartaa (jos selkä antaisi myöten), poistuen nukkumaan.
Love yah<3
Byeh<3

p.s. elkää ärsyyntykö tuosta loppulen lopuksi sanonnasta joka kohdassa, se vaan on niin mukava^^

.. kohta lähtee toisestakin ovesta jalka läpi >__<