tärisen, käsissä päätäni pitelen
itku kaikuu hiljasena huoneeni nurkissa
Huuto kuuluu olohuoneeseen
se kuulee sen eikä silti mitään tee
sekin pelkää sitä kuolakseen
Kauanko tätä tulis mun jaksaa
turha mun on puhuu, ei se auttaus taaskaan
vajoan vaa vajoamistani syvemmälle murheeseen
Pää tyhjä, kyyneleet loppuneet
hengitys hidasta ja silmät kuivuneet
vähäisin voimin takas pää tyynyyn ja toivomaan
parempaa
Sulkeutuneena omaan huoneeseen
toivoen ettei pois tarvitsis lähtee
ettei kukaan tulis oveen koputtamaan
huutamaan
...oho siitähä tuli biisi