IRC-Galleria

Voi tätä elämän ankeutta (ja krapulan mukanaan tuomaa synkkyyttä). Hauskaa on vissiin ollut, ainakin jos promilemittarista hauskuutta mitataan. Kylpyhuoneen edellytykset makuutiloina on tullut testattua, arvosanaksi antaisin 4- (asteikolla 4-10). Sänky ja makuuhuone ylipäänsä saa tänään arvosanan 11.
Junan ravintolavaunu asiakkaineen (ja maajusseineen) on tullut taas tutuksi, samoin tupakkakopin tyypit henkevine keskusteluineen.
Tappara hävisi tupsukorville 5-2 ja Tampereen Alepubin asiakaskunta tuntui kostuvan vain ja ainoastaan fanaattisista Ilves-kannattajista. Ja tottakai minä (päissään) työnnän itseni sinne ylpeästi Tapparan kirvesrintojen kaulahuivia kaulassani kantaen. Lopputulos: vittuilua ja parin siiderin jälkeen veljeilyä vihollisten parissa.

Päivän pähkinä:

Tilanne:
Liikut ylös alas ajoneuvossasi.
Oikealla puolellasi on laakso ja vasemmalla puolella paloauto, joka ajaa
samalla nopeudella, kuin sinä. Edessäsi on jättiläismäinen laukkaava sika, joka on autosi kokoinen.
Takanasi on helikopteri, joka lentää ihan tienpinnan tuntumassa. Sika ja helikopteri liikkuvat samalla nopeudella, kuin sinä ja
kaasupoljin tuntuu olevan jotenkin jumissa, etkä pääse heistä eroon.
Kysymys: Mitä pitäisi tehdä, että pääsisi eroon tästä vaarallisesta tilanteesta?


Vastaus:
Nouse pois sieltä lasten karusellista idiootti! Olet humalassa!

Hyvää viikonloppua itsekullekin, vielä elämä (ja TAPPARA) voittaa! Hou!

Memoriiiis:)

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Kuoren alla
Syvemmällä, jossain
Niin piilossa, että sinä et sitä näe
Haudattuna pelko
Piilotettuna tuska
Odottamassa löytäjäänsä
Räjähtämistään valloilleen
Vielä naamio riittää
Ei ole vielä haljennut
Vielä minä pysyn piilossa

-Noelia-

Hohhoijaa, äipän prinsessa makaa sängyssä 40 asteen kuumeessa.
Itsellä sellainen olo, että pitäis saaha tehdä jotain, siis jotain
hyödyllistä. Koiranruuat paistettu ja tarjoiltu, omat safkat väsätty,
tiskit tiskattu, pyykkivuoro varattuna, vieraita tulossa tunnin päästä...
Mutta mitä vielä, mitä vielä?
Oh, well.. Kaipa kömmin tyttäreni kainaloon.

Ja paskat.
Back to work, eipähän jää enää luppoaikaa.

"Niin salaa
Varoittamatta aivan
Iskee haikeus, kaipuu, ikävä
Eikä se mene enää pois
Ei, se jää mielen syövereihin
Nakertaa koloa sisimpääsi
Kunnes
Et ole enää ehjä
Olet vain osa sinusta"

-Noelia-

Kaikki mukaan! Tätä ei voi missata!!!

www.alku.festivaali.net