Valkoinen seinä
seinässä haava
haavassa naula
siitä roikkuu tyhjää
ulkona lapsi
itkee kuin hullu
hylätty kai
liian pieni sotimaan
naapurin mies
huomasi vihdoin
et ikkuna ei
kestä vaimon painoo
kattokin huomas
et sadetta ei
voi estää jos
sitä on liikaa
ja kun jää
on liian kylmää
se ei oo liukasta enää
kai se pitäis ymmärtää
sinä yönä naapurin mies itki
ei siksi, et tallo vaimon haaveet palasiksi
vaan koska viinat loppu, kaupat meni kii
hän purkas pahan olon vaimon unelmiin
hänen lapsi istui sateessa vailla vanhempii
isä ei välittäny, äiti ryyppäs ku sit sattui niin
lapsi viattomana oppi miltä tuntuu
ku huominen samaks päiväks muuntautuu
äiti nousu humalassa luuli olevansa onnellinen
kunnes tuli laskuhumala sen jälkeinen
silloin hän keksi lääkkeille käyttöö
ku ei millää keksiny elämällee sisältöö
isä oli jo mennyt huoneesee nukkumaan
kun äiti söi pillereitä suuruudelta lounaan
lapsi kysyi, et äiti tuutko peittelemään
äiti sanoi hyvää yötä ei nähdä enää