ei oo helppoo kenelläkään vaikka luulis
tuskani aamun huudot yöstä toiseen vaan kuulis
kuka auttaa kun ei oo kenelle kelle kertoo
yö vaan tulee ja laittaa auringon eteen verhon
sydäntä raastaa ja haavat pahenee
jatkuuko tää elämäni näin edelleen
mitä teen se on mun oma ratkasuni
tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni
synkät syvät lapsuuden kaipuu äidin
sekä aina vaan syliin lämpöiseen
kirkkaat kyyneleet valuvat pienen tytön poskea pitkin
kuulin naapurista äänen joku katkerasti itki
äiti on ainoo paraskaveri joka kuuntelee
joka yön nukkumaan mennessä poskelle vaan suutelee
lukee kauniin iltasadun erillaisesta elämästä
kunnes sivut loppuu,lakkaat nytten käsittämästä