Ystävyys on kuin kaunis rakkauskirje.
Sen sisältö on salattu muilta ja sitä lukiessa
sydän pampattaa,
posket hehkuvat ja silmät loistavat.
Ystävä on iältään vanha tai sitten nuori.
Luonteeltaan vakaa tai tulivuori.
Väliä ei sillä miltä hän näyttää,
täysin harmaa tai värejä käyttää.
Kooltaan pieni tai XX:llä,
vaan aitoa kultaa on sydän hällä.
Huomasin heti, että oot mun ihminen.
Ystävästä, sinusta, olen iloinen.
Kaikista niistä asioista, jotka tekevät elämästämme onnellisen,
on ystävyys kaikista kaunein.
Ystävyys on kieli, joka puhuu sielulle.
Ystävyys alkaa pienestä.
Ei niityllä itäen vaan sydämessä kasvaen ystävyys parasta on.
Pahempaa kuin ystävänpäivä ilman korttia on ystävänpäivä ilman ystävää!
Ystävän ajatus ja rohkaiseva hymy ovat lämpö ja valo, joita me
kaikki tarvitsemme jaksaaksemme elämämme matkalla.
Ystävä on se, jolle voi kertoa huolensa ja haaveensa.
Ystävä jaksaa kulkea pitkiäkin matkoja kanssasi väsymättä.
Ystävä ottaa kädestä ja sanoo: ”Tarvitsen Sinua”.
Ystävyyden auringon säteilyä ovat hymy ja hyvät sanat.
Ystävyyttä on lähettää valoa toiseen sydämeen.
Ystävyys on kuin kukka, hoivattuna kukoistaa, unohdettuna kuolee.
Kukkia tuon mä sulle ihan muuten vaan. Olen tosi onnellinen, kun ystäväsi olla saan.
Sinulle minä kukat kannan,
Ystävälle rakkaimmalle annan.
Tuoksullansa kertokoot: ”Aina ystäväni oot!”
Ystävän kanssa on mukava murista.
Kuka nyt viitsisi yksinään turista!