IRC-Galleria

Suuri haave yli unelman,
pelko ihmisiä kohtaan,
niin moni mua pettää,
niin moni mua vieroksuu.
Oon kylmettynyt lattialle,
poski vasten kättäni,
ehkä ois sen aika nyt,
oonko oikeesti tähän maailmaan syntynyt?
Oisko aika nyt teidän ymmärtää,
en mäkään kaikkea kestä,
en oo teidän räsynukke,
Jota voitte riepotella puolelta toiselle.
En mäkään kaikkea kestä,
yritän pyyhkiä pahat muistot pois.
En mäkään kaikkea kestä,
vaikka kovasti yritän.

Se unelma,
vois vangita ihmiset suureen häkkiin,
heittää avaimen pois,
antaa olla vaan.
Ehkä ne sitten ymmärtää mun tuskaa,
pelkoa, niin monesta asiasta,
jotka mua satuttaa.
Antaa ajan parantaa,
antaa niiden ymmärtää,
en mikään räsynukke oo,
mullakin on sydän ja tunteet.

Jos tulis vasten mun kasvoja,
ne monet vuodet,
kun mä luulin teidän välittävän,
ois luullut heidän ymmärtävän,
ei heikko sydän kaikkea kestä.
Ehkä tää pelko johtaa vielä kuolemaan,
kuka tietää,
en mä ainakaan.
Niin moni yrittää auttaa,
ei niistäkään oo kuin harmia vaan.
Vois nekin ymmärtää,
antaa mun olla rauhassa vaan,
antaa ajan parantaa haavat,
ehkä tää pelko vielä häviää.