Enkä minäkään
kai enää kauaa
lentää jaksa,
saateenkaarisiipieni hohto
jo himmennyt,
en kai enää kauaa
jaksa taivalla taistella.
Siipeni ovat niin kovin heikot,
en jaksa yksin,
ilman turvasatamaani,
seilaan myrskyävällä merellä
majakan valoa etsien,
etsien valoa,
joka johdattaisi satamaani,
mutta ei valoa,
valo ei näy.
Kun aallot jo hipovat
jalkapohjiani kutittaen,
minä tiedän
pian putoavani,
ilman turvasatamaani.
Huudan pimeyteen
satama, satama!
mutta vain kaiku
vastaa huutooni,
voi kuinka minä pelkään,
pelkään että pian putoan!
Kun merenpinta
ja myrskystä korkeat aallot lähestyvät
huimaavaa vauhtia,
vielä viimeisen kerran
minä käännän katseeni horisonttiin,
satamani, satamani,
missä olet?>