IRC-Galleria

oon saikulla osastolla..ei oo kiwa..mahaan sattuu ja tääl on kauheen yksinäistä..

mun huoneessa on vanha rouva..jonka muisti reistaa aika pahasti..se kysyy vähän väliä:

-missä mä olen?
-ai sairaalassa, missä?
-mikä päivä tänään on?
-missä mun römpsä on? (sen käsiveska)
-kuka miut toi tänne?
-ai ambulanssi, kuka?

Se on Kitteeltä.. O_o
Se oli saanu sydänkohtauksen tai jotain hengitysvaikeuksia ku oli menossa saunomaan...aika karua.

Ja mut hoitajat patisti kävelylenkille, jotta nähään olisko ne bolukset ja jotkut helvetin beetat oikein annosteltu siihen mun insuliinipumppuun. Oon niin sekasi koko asiasta, ettei mitään rajaa. Pelkäsin ihan sikana et sokerit menee liian matalalle ja mulla menikin sen kävelylenkin aikana..mutta..SIRIPIRI PELASTI MUT! :D

Ei oo helppoo sokerivammasilla...

Lapset katto ku kävelin puiston ohi ihan sika lujaa......pelkäsin kuollakseni, että jään sinne enkä pääsen enää takasin saikulle.
Ja ne meinas pakottaa pakkopaidat päälle mulle mut sit se hoitsu sano: eihän tolle nyt mitään saikkuvaatteita..noin nuori ihminen ku on. Olin silleeen huh OOO____OOO

Mut toivon, että pääsen huomenna kotiin ja ehkäpä kouluun myös..todella epätodennäköistä, mutta..toivotaan..PARASTA!