IRC-Galleria

Jeij, meikän vika ammattiosaamisen näyttö on nyt ohi ja siitä napsahti K3. Nyt vaan vituttaa, koska kaikki muut numerot tokarissa on K3 ja sit siel keskel sitä rivii on H2...englannista.

Oiskohan pitäny korottaa, no ei vissiin.

ELI MUN KOULU ON OHI ENS VK KESKIVIIKKONA. :D Pitää vaan tehä oppari ja ootella tokaria ja se ois sit siin.

Ja toine asia joka harmittaa ni kohta mun 6vk tuol harjottelussa on ohi ja ens keskiviikkona on mun vika työpäivä siel. Ennätin jo tykästyy siihen paikkaan ja siihen miten paljo siel oli tekemistä verrattuna omaan "palkalliseen" työhöni pikku kylässä.

Mut sit on jotain mitä jännittääkkin..nimittäin ilmottauduin autokouluun. Meni hermot tohon kaupungin autokouluun, ni menin sit sellaselle enemmän "yksityiselle" ilmottautumaan, et sen kanssa voi sopia päivät jne. Ku en mä voi töistä noin vaan pyytää vp, oon varamiehen varamies. :/ Onneks on silleen viel lähempänäkin iteasiassa toi autokoulu mitä tuol kaupungis olevat olisi.

:D

Jeij, mulla on varattuna aika tatuoijalle kesäkuun alkuun. Pitää tosi hyvissä ajoin varata, ku se on aina niin hemmetin kiireinen ja sil on niin paljo niitä varauksia.

Oon pohtinu jo 2kk putkeen, et millanen se mun tatuointi sit ois lopulta ja et haluisinko siihen jotain lisäyksiä. Onneks tää tatskamies vaan tokas mulle et voin tulla näyttää lisäehotuksia, jos tuntuu et haluaa muokata sitä kuvaa. :)

Edellisen tatuoinnin otin viime joulun alla, olikohan marraskuuta. Jännitin hieman sinne menoa, mut purin hampaat yhteen ja kestin sen 2 tuntia ilman taukoja. Lopussa jalat rupes hyppimään yksinään siin hierontapöydällä ku vissiin alko puutuu hermot ja jalat. Oli aikamoinen tuskanhiki ku sit työ oli valmis, mut oli se sen arvosta. :) Tuli just sellanen niinku piti, iteasiassa parempi ku mitä odotin.

Voikohan tähän jäädä koukkuun? Kun jo nytten mietin, et vois ottaa kolmannenkin :D

Sisko kusetti kaikkia 6-0 ja pissi silmään, se sano niin tunteella ettei päässy armeijaan et sai lääkäriltä semmosen paperin.

Mie olin niinku maansa myyny, se halus sinne niin kowasti ja puhuki siit niin paljo aina ja ihmettelin vähä ku se on niin tikiss ja helvetin hyvässä kunnossa (treenannu tässä ihteensä monen vuoden ajan) et miks se sit ei päässy..lääkäri oli kuulemma ollu vastaan sitä ajatusta et nainen menis armeijaan.

Sisko pudotti sit pommin tänään. Iskä oli niin kauheen hyvällä tuulella ja tippa linssis koko ajan.

Se pääs armeijaan A:n papereilla :)

Emmä tiijjä, voiks tän ylpeempi enää olla. Se oli niin menossa sinne ja nyt se todellakin tekee unelmistaan totta. Vois ottaa kyllä mallia omaan elämäänsä. Se lupas ruveta mulle salivalmentajaksi, ku hommaan uudestaan salikortin.

Oot oikeesti rakas <3

-nyt vittu ne ohrapirtelöt pöytään niinku olis jo!

hahahaha ;:D

Valehteleekohan mun wilma, ku koulun päättyessä opintoja pitäs olla 120ov ni niit on mulla wilmassa 153? Oonks mä käyny sit liikaa kursseja? Ku jossain vaiheessa viime talvena olin kolmella kurssilla yhtä aikaa ja suoritin niit silleen hyppimällä aina tunnilta toiselle..

Täähän on pelottavaa. Oisin vaan voinu ottaa lisävapaata johonki väliin, jos mulla kerran on liikaa ollu tehtyjä opintoja.

Haku on auki tänään vain 16:15 asti ja oon ite koton joskus kuudelta. Näin. Mut toisaalta, oisko musta ollu tradenomiksi? Stressaan liikaa asioista ja sähläilen yleensä kaikkee. Tosin kansainvälinenkauppa esim. Jyväskylässä ois kyllä kiinnostanut ja Venäjän kauppa.

No mut mä toisaalta ennätän vielä hakea. Kun oikein yritän...

Tää hermoilu nakertaa multa kohta korvat ja sormet pois.

Ja eilen meni hermot.

Jospa mä vaan teen nyt töitä syksyyn asti ja kattelen sitten mitä mä haluan tehä. Tää tällänen tietämättömyys ja haluttomuus päättää asioita alkaa häiritä mua. Jonkun pitää potkasta persiiseen, jotta täs elämässä pääsis eteenpäin.

ei tää näin pitäny mennä. tää on jo 3 yö putkeen ku valvon...ei hyvä. uni ei vain tahdo tulla.

Hyvä, etten käyny sanomassa tolle et herräähhän rakkaani.
Elikkäs toi auto seiso meijän pihassa yli 8 vuotta. Sitä ennen se oli aktiivikäytössä kesät/talvet. Sit jostain syystä sil ei enää ajellu kukaan ja se jäi nököttämään tohon pihan kulmaan.

Yhtenä päivänä ennen kesän alkua iskä tuijotti vaan ulos ikkunasta keittiös ja tokas; ton mä vien romuttamolle. Lähetään purkaa siit osia.

Miun ilme; olin kahen vaiheilla huutaa nii et koko tienoo ois soinu tai sitten vaan itkeä niin et koko kylä ois kuullu. Mie vaan iskälle: jos me laitetaan kunnostuskustannukset puokkiin ja ruvetaan ettii paikkoja mistä saatas osia ni rupeisitsä kunnostaa tota? Äitin veli on automekaanikko joka on laitellu ikäsä amerikanrautoja ni siltäki vois kysyä apua sitten.

Iskä mietti tovin, sit se vaan: puokkiin.

Ja sinä kesänä me sit alotettiin kunnostamaan, autohan oli ihan hirveessä kunnossa. Revittiin matot pois lattiasta ja huomattiin et oli ruostettakin päässy kertymään aika lahjakkaasti. Iskä massas auton pohjaa monta viikkoo ja pikkuveli hitsas. Mä fiksasin kaikkee pikkusta, tein korjausmaalauksii, asensin uudet lamput ja hoidin oisien tilauspuolen sekä rupesin hoitaa sisäkaton fiksausta.

Meinas tulla hätä ku ei löydetty mistään suomesta liikettä joil ois ollu tohon amerikanrautaan tuulilasia. Sitä ei saanu mistään päin suomee, jälleenmyyjiä ei enää ollut. No eiku puhelin kauniiseen käteen ja soittelemaan sitten, saatiin tieto et yks firma oli joka tilaa tuotteita suoraan jenkeistä, toivonkipinä ei sammunut ja kuinka ollakkaan lasi tuli lähes kotiovelle asti. Toinen ogelma oli et tääl pikkupaikkakunnilla ei tiijetty et miten se lasi vaihetaan, onko liimalasi vai jtn muuta. Hermot meni. Onneks Kiteeltä löyty firma joka pisti lasin paikoilleen. Ei uskallettu ite mennä laittelemaan...ties vaik ois jotain tapahtunu :D

Paljonhan tossa oli laittelemista ja kaks kesää meni (ku hiljalleen laiteltiin) enneku saatiin ajokuntoon.

Täksi kevääksi tiedossa uusien renkaitten hankinta, koska entiset on jostain syystä hieman mahineet. Sekä sen pikkuvipusen vaihto, josta tulee valot ja muistaakseni pyyhkijät päälle, siin on jotain vikaa nimittäin..huomattiin ku ajeltiin testausajoo tuol Enon Sarvingissa ja sit yhenäkin pyyhkijät menee päälle vaikkei iskä niit laittanu...silleen...miten hemmetis noi saahaan pysähtymään.......koska se vipu rupes temppuilee. :D

Kysyin iskältä et suostuukse opettaa ajamaan mua sill? Ni iskä vaan, no en helvetissä! Ei sitten, mul on parempi ollakki siin apukuskin paikalla, muuten viel koivikko vois rytistä.

Et ehk sitten joskus, kohan saan hankittua sen "huijaus-lääkärintodistuksen" ni sit voin käydä ajokortin ja opetella ajaa tolla. Se on muuten mun auto, ostin sen äitiltä :D

jepjep, täs open kommentit mun sähkösenkaupankäynnin suomenkielen osiosta:

Tässä vielä palautetta tehtävistäsi. Käyttämäsi kieli oli kautta linjan hyvää ja helposti luettavaa. Olit myös käyttänyt eri tyylejä ja selkeästi ainakin osa teksteistä oli suunnattu eri kohderyhmille. Olit myös mukavasti panostanut tekstien ulkoasuun ja typografiaan, minkä merkitys monelta tuntuu usein unohtuvan. Puhelimitse käydyn asiakaspalvelutilanteen kuvaus ja analyysi olivat myös onnistuneita. Tehtävät hyväksytty heittämällä.

haahahahha :D ja mä luulin reputtavani, ilta ei vois ennee tästä millään tavalla parantua. Leijun pilvilinnassa.

Ja paskat! Ei se kyl luonnossa lähe, vaik vaeltasit tai pyöräilisit miten kauas ni ne stressaavat ajatukset osaa silti tulla mukana. Tosin muistan aina sen NUVA-porukan kanssa tehyn vaellusretken pallakselle, vai mis me nyt oltiinkaan. Automatkat oli jotain todella..mielenkiintosta..en ees haluu sanoo tääl et mitä siel autossa juteltiin XD opettajatkin sulki korvansa.

Mulla kävi iteasiassa tuuri telttakavereiden kanssa. Kahen nuoren miehen välis, itel takki ja tekniset ulkohousut jalassa, tuntu et kuolee jossain välin yötä kuumuuteen ja se toinen sohi mua koko ajan kylkeen kyynerpäällään. Mustelmat muistona kotiin.

Ja mie opin et Haaparannasta voit ostaa sellasia nuuskatorneja tosi halvalla. Ja siel oli maraboun suklaata, mitä ei ees viel suomes ollu ja sielt löytyy myös maan suurimmat pitsat. Ja kuohuvan kosken äärellä pitsan syöminen...on kokemus.

Mie alan päästä myös asioista selville tuol työharjottelus. Tänäänki kaikki oli niin mukavia mua kohtaan, eikä eilinen varapomona olokaan kussu kokonaan. Sain kehuja tänä aamuna, itse pomolta! En anna nousta sen hattuun :D Jospa tämä vielä tästä. Siel on kaks tosi mukavaa työntekijää jotka todellakin ymmärtää mua ja ne on vissiin asettanu anteninsa samalle aaltopituudelle ku miun :D

Jopa autoasiois oltiin samaa mieltä, se nuori nainen oli katsastanu niitten Pontiacin vastottain ja se aikoo käydä nyt kesällä viel motskakortin. Mie olin ihan innoissani siit amerikan raudasta..mut yhestä asiasta huomautin; renkaat ei ollu aidot ja alkuperäset; niis kuuluu olla valkonen leveä viiva ympäri rengasta, renkaan ulkolaidalla. Hyvä ku kysyin olevinaan tuimasti et onkos laturin hihna huutanu? Katto mua ja vastas: no ei oo saatana huutanu ku kaks pv sitä kiristettiin ennen katsastusta...olin silleen..hevosellako työ sitä veditte ja kiristitte? Meil käytettiin sorkkarautaa...jenkkiautojen tyyppi vika (vanhemmissa ainakin) on laturin hihnan ulvominen. Ja monikaan ei välttämättä tajuu et sen laturin hiilet jotka pyörittää sitä hihnaa on niin isot ja voimakkaat tollaselle hemmetin ohuelle hihnalle, et se sit halkee siitä liitoskohasta josta se on kiinni. :D Myö vaihettiin koko helahoito viime kesänä ku multa meni hermot siihen ulinaan; matalalta ja lujaa. Ja ne on pakko vetää tiukalle ja sepä ei sit kestä kauaa ku on liian kireellä :D

Jospa se suostus kyydittää mua pari kertaa nesteen ympäri? Taidankin kysyy huomen.

Tänään pomo oli myös hyvällä tuulella, juotiin kylmää cocista jääpaloilla ja sitruunanviipaleilla höystettynä lastauslaiturilla ottaen aurinkoo :D Oispa mulla tommonen pomo forever, ni olisin taivaassa.

Ja sit huomasin joka vuos tapahtuvan asian..mun hiuksiin aurinko on ennättäny tehä jo raitoja :D

Tulipas tästä pitkä.