IRC-Galleria

Aika maalaa rakkaintani
Repi kaikki kukat puutarhasta
Oi kulta tule kotiin, te enkelit, tuokaa hänet kotiin

Kun aurinko kohosi kukkulan ylle
Hän muistaa kesän, jona tyttö loisti
Nainen katosi vihreään puutarhaan, ja löysi puiden laulun

Aika maalaa rakkaintani
Ja puutarha laulaa yhä sitä vanhaa laulua
Oi kulta, yhä odotan sateessa
Toivoen enkelten tuovan sinut kotiin

Sen laulun pimeys otti kouraansa
Se kantoi hänen naistaan kylmässä syleilyssään
Ja laski tämän silkkipuvussa miehen ovelle
Toivoen enkelten tuovan hänet kotiin

Jätän sen kaiken ainoalle ystävälleni
Hänen kauneutensa oli elotonta portailla
Oi kulta, kannan sinut pois puutarhan tarinaan
Mutta jokainen asia oli kuollut ja muuttunut kiveksi
Laskin hänet vanhan tammen alle
Nähden kaiken kukkivan ainiaan

Aika maalaa rakkaintani
Ja puutarha laulaa vanhaa laulua
Oi kulta, nyt tiedän sinun olevan sateessa
Maalaamassa sitä kaikkea värikkäillä lauluillasi

Kun aurinko kohosi kukkulan ylle
Hänen varjonsa kurkottautui vihreään puutarhaan
Mies katosi ainiaaksi, ilman viestiä
Toivoen enkelten kantavan hänet kotiin

Aika maalaa rakkaintani
Repi kaikki kukat puutarhasta
Oi kulta olet kotona, te enkelit, missä olette