PIENI ENKELI
Taivasta kohden jo lentää pienen enkelin sielu, huulillaan rukoukset puolesta rakkaimpiensa.
Kun tomu ihmisen kuolee, toiseen hahmoon sielu entää.
Pian unikoksi se muuttuu tai pääskysenä lentää.
Maan povi jo vartoo aukaisten sylin tumman, kuitenkin enkelilapsi vieläkin valvovan näyttää.
Kun tomu ihmisen kuolee, löytää sielu uuden muodon.
Pian se on hehkuva ruusu tai välke ulkoluodon.
Mustan kätkyeen multaan kaikuu kellojen ääni
Maahan painuva kaste pieniä kasvoja huuhtoo.
Kun tomu ihmisen kuolee, etsii sielu huomentansa, maailman valtava arvoitus kun raottaa akkunansa.
Perhoset leikiten lentää katsomaan enkelilasta, kiertävät kätkyeen luona hiljaisin, häilyvin siivin.
Kun tomu ihmisen kuolee, kauas sielun siivet kantaa, kuuta ja tähtiä tervehtii ja tummaa taivaanrantaa.