IRC-Galleria

Kiitti päiväst mannis Neea, Sabiina, AnPu ja Vippe.
Tosi hauskaa ja oli ja toitsisti joskus uudestaa... <33

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinan omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Kun aloitit lukemaan, niin sinun täytyy lukea tämä ihan kokonaan!!

Tämä on koskettava, surullinen tarina koiran pennusta, jonka joku ilkeä pentutehtailija on teettänyt sairaalla ja huonosti hoidetulla nartulla! Toivon, ettei kukaan tätä lukeva vajoa koskaan näin alas! Nyt lukekaa ja ajatelkaa... Tätä oikeasti tapahtuu koko ajan!!!

En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja!

Olemme kaupassa missä on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä. Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin haluisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme.

Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaan. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!" "Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme pääse koskaan lähtemään kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut että hän oli ollut sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella halusivat minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuvat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta! He ovat helliä ja rakastavat minua! Hellä varoen he opettavat minut erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni, pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He silti rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minuun sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni vahva pentu, mikä minun kuuluisi olla mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika..."

Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni.

Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kunpa tämä kipu menisi pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta.

Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta.

Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienellä hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni vielä monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vaan ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta".

Kipu poistuu nyt ja tiedän että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.

Nyt kun olet lukenut tämän tarinan Leasta, niin kopioi tämä tarina omaan päiväkirjaasi!!

Olipa kerran
nuori mies, joka syntyi sairaana. Sairaus, josta ei
voinut parantua. 17-vuotias ja hän voisi kuolla milloin
tahansa. Hän eli kotona äitinsä hoidossa. Hän
oli todella väsynyt/kyllästynyt ja päätti lähteä edes
yhdeksi kerraksi ulos ja pyysi lupaa äidiltään. Äiti
suostui. Kun hän käveli kortteliansa pitkin, hän
näki paljon kauppoja. Hän käveli musiikkiliikkeen ohitse
ja tuijottaessa ikkunaa hän huomasi samanikäisen, sievän
ja herttaisen tytön. Hän koki rakkautta ensisilmäyksellä. Hän>
avasi oven ja astui kauppaan katsomatta mitään muuta kuin
tyttöä. Lähestyessä vähitellen hän saapui näyteikkunaan
jossa tyttö oli. Tyttö katsoi häntä ja hymyillen
kysyi: 'Voinko olla avuksi'? Samalla poika ajatteli, että tytön
hymy oli kaunein näkemänsä hymy, minkä oli koskaan elämässään
nähnyt. Hän tunsi halun suudella tyttöä heti. Änkyttäen
hän sanoi: 'haluaisin ostaa CD-levyn'. Miettimättä mitään
hän otti ensimmäisen CD:n, joka osui käteen ja
ojensi tytölle rahaa. 'Haluatko, että paketoin sen',kysyi
tyttö. 'Kyllä', vastasi poika ja käänsi ujosti päänsä
pois. Tyttö meni, paketoi CD:n ja ojensi sen
pojalle. Poika otti sen ja lähti kaupasta. Hän meni kotiinsa
ja kävi siitä päivästä lähtien musiikkikaupassa päivittäin
ostaakseen CD:n. Sen paketoi aina sama tyttö. Poika vei
CD:t kotiinsa ja työnsi ne vaatekaappiinsa. Poika oli
liian ujo kutsuakseen tyttöä ulos, vaikka hän yritti. HÄN EI
KYENNYT. Äiti sai tietää tästä ja yritti auttaa poikaansa, että
hän uskaltautuisi. Seuraavana päivänä hän
laittautui ja lähti kohti kauppaa ostamaan uutta CD:tä ja
kuten aina, tyttö meni paketoimaan sen. Kun tyttö ei katsonut
häntä, hän kirjoitti pikaisesti puhelinnumeronsa,
jätti sen tytölle pöytään ja juoksi pois.
RINGGGG!!!!!!!! Hänen äitinsä vastasi puhelimeen. No? Se
oli kaupan tyttö, joka kysyi poikaa. Äiti surullisena rupesi
itkemään ja kysyi tytöltä: 'Etkö tiennyt, että hän kuoli
eilen?' Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka rikkoi vain äidin itku.
Myöhemmin äiti astui poikansa huoneeseen
muistaakseen poikaansa. Hän aloitti vaatteista, joten hän
avasi vaatekaapin. Hänen yllätyksekseen hän törmäsi
suureen kasaan CD:itä, jotka oli edelleen paketeissa. YHTÄKÄÄN
NIISTÄ OLLUT AVATTU. Hän yllättyi nähdessään, että niitä oli niin
paljon. Hän istuutui sängylle katsoakseen niitä.
Näitä tutkiessaan huomasi hän, että CD-kannen sisällä
oli pikku lappu, jossa luki: 'Hei, olet todella
söpö. Haluaisitko lähteä kanssani ulos? T. Sofia.' Äiti oli
niin yllättynyt, että avasi seuraavan ja seuraavan CD:n ja löysi
aina toisensa jälkeen samanlaisen kirjeen.

TÄSSÄ SIIS OPETUS: Tälläistä on elämä, älä odota liian pitkään
sanoaksesi sille erikoiselle/tärkeälle ihmiselle mitä
tunnet ja ajattelet häntä kohtaan. HUOMENNA SE VOI OLLA LIIAN
MYÖHÄISTÄ. Tämä sanoma on tehty, jotta ihmiset
reagoisivat ja näin vähitellen muuttaisimme maailmaa
parempaan suuntaan. Jos uskot, että on tärkeää että maailma
muuttuisi, lähetä tämä viesti kaikille ihmisille,
JOISTA VÄLITÄT! TÄMÄ VIESTI ON KERTOO, ETTÄ OLET ERITYINEN. Joten
tee niin kuin minä ja lähetä tämä viesti eteenpäin NYT,
ei hetken kuluttua. Ei huomenna, koska muista,
että se voi olla myöhäistä. Suutele sitä, jota rakastat. SE
TEKEE IHMEITÄ. Rakkaudella kaikki on mahdollista. TÄMÄ
VIESTI ON LÄHETETTY SINUN ONNEASI VARTEN.

Alkuperäinen viesti löytyy Englannista, se on kiertänyt maailman 10 kertaa
ja nyt ONNI ON SAAPUNUT. Tulet saamaan YLLÄTTÄVÄN ONNEN neljän
päivän kuluttua siitä, kun olet saanut tämän kirjeen. Sinun
velvollisuutesi on lähettää tämä muille.
TÄMÄ EI OLE PILA. Älä lähetä rahaa, sillä hyvällä
tahdolla ei ole hintaa.

Eräs sotilas Panamasta sai 170 miljoonaa dollaria sen jälkeen, kun hän oli
lähettänyt kopiot ystävilleen. ELLIOT:tit saivat 20 miljoonaa, sen
takia, etteivät he rikkoneet tätä ketjua.
Kun taas Filippiineissä CANA WALAP menetti vaimonsa 6:n
päivän päästä siitä, kun hän oli saanut tämän kirjeen eikä
lähettänyt sitä eteenpäin. OLE KILTTI JA LÄHETÄ
15 KIRJETTÄ ETEENPÄIN. KATSO MITÄ TULEE TAPAHTUMAAN 4:N
PÄIVÄN SISÄLLÄ. Tämä ketjukirje tulee Venezuelasta ja
sen on kirjoittanut PAUL MONTES, Etelä-Amerikkalainen
sanansaattaja. Jotta tämä kirje edelleen kiertäisi,
Sinun pitää lähettää se ystävillesi ja tutuillesi.
Muutaman päivän kuluttua tulet saamaan YLLÄTYKSEN. Ihan
oikeasti. Vaikka et olisi taikauskoinen, ota tämä huomioon:
Constanza Diaz, vastaanotti ketjukirjeen 1953, hän pyysi
sihteerinsä kirjoittamaan 20 kopiota heti ja muutamien
päivien kuluttua hän voitti LOTOSSA PÄÄPOTIN.Yhteensä 82.000
dollaria. Debora Falhills sai ketjukirjeen ja kun hän ei
uskonut sitä vaan heitti sen pois, hän kuoli
9:n päivän kuluttua. ÄLÄ VÄHEKSY KIRJETTÄ. TULET HUOMAAMAAN,
ETTÄ SE TOIMII.

Siis nyt katotaan, et kuinka moni mun tuntemist tai tuntemattomist tyypeist uskaltaa kirjottaa tänne "moi"

Nainen: Hei Rakas
Mies: No vihdoinkin, olen odottanut jo niin kauan!
Nainen: Haluatko että lähden?
Mies: EN ! Mistä nyt tuollaista sait päähäsi ? Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa!
Nainen: Rakastatko minua?
Mies: Tietenkin, kaikkina vuorokaudenaikoina!
Nainen: Oletko pettänyt minua koskaan?
Mies: En ikinä ! Miksi kysyt tuollaista?
Nainen: Haluaisitko suudella minua?
Mies: Kyllä, aina kun minulla on tilaisuus siihen!
Nainen: Löisitkö minua koskaan?
Mies: Oletko hullu ? Tunnethan sinä minut!
Nainen: Voinko luottaa sinuun?
Mies: Kyllä, kulta..
Nainen: Rakas..

7 vuotta häiden jälkeen:
Lue teksti alhaalta ylöspäin!

Luettuasi tämän kopioi tämä päiväkirjaasi!

Tänää tuli se kirje mulle et mihi kouluu pääsen... Ja olin iha varma et mut pistetään vantaankosken yläasteelle, mut sit siin sanottiiki et pääsen martsariin. =D