Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn.
Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee.
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen.
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa.
Sä satutit mua ja se paska kesti kauan.
En pysty nauraan enkä edes halua.
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata.
Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä.
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään.
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä.
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan.
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan.
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan.
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi.
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit.