IRC-Galleria

Niin monet kerrat oon pettäny itseni, leikkinyt että mä olisin joku muu.
Miksei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle, estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen.
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks ja kun takas astun valon nään, on koke tää jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden jos löytäisin uuden minuuden tai sit ei.

En mä osaa muuta olla
vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu.

Kai mun on elettävä tämän kanssa
joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin.
Eiks synnyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kunnes sille totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee oon, arvoton.

Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi ollutkaan tahallani niin julkee.
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
ja toisen mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
saa se säteitä menneiltä, niiltä piloilta, piikani kiloilta
Miten vois pyyhkii muistot pois...