Joka kerta kun viisari lyö 12,
minä viillon teen,
joka kerta syvemmän ja syvemmän,
kunnes en enää kipua tunne.
En voi sanoa että se helpottaisi,
tekee vaan hetken helpommaksi,
ajatellen että nyt saa olla tyytyväinen kun itse jo kostaa.
Viisari on taas 12 kohdalla ja ten villon seittemännen,
olen jo ehtinyt miettiä kuinka sulle muuten kertoisin,
sulle kertoisin ja osottaisin, en muutakaan keksinyt.
Kyyneleet poskellani vierii,
kun sua mä mietin.
Anteeks kaikesta, mitä mun takia jouduit kestään.
Jo viisari 12 päällä on,
aika vierii ja jälleen viillon teen.
Olisiko se jo 666?
Eikä vieläkään tää kipu lopu.
Hiljalleen tunnen kylmän ja värien haalistuvan silmissäni,
näen punaista, vain punaista, paljon punaista.
Tiedättekö mitä se on? -Se on vertani, nyt ruumiini on puhdistautunut ja sieluni voi ylös kohota.