sen kun meet,
viet multa kaiken mutta sä saat olla onnellinen.
tee niinkuin parhaaksi näät,
älä musta välitä, ethän sä oo koskaan ees välittänyt.
se olen ollut minä joka tässä pelis on jostakin välittänyt.
olen toivonut jo pitkään,
mutta nyt saa luvan riittää vaikka vaikeeta susta onkin luopua, unohtaa, jättää, eikä koskaan nähdä.
se satuttaa liikaa, sen kivun saan kestää jotta sinä olisit onnellinen, haluan sinun olevan onnellinen.
en voi katsoa totuutta silmiin jollet ole onnellinen.
sinä olet tärkeä, minä en, nyt on yli päästävä.
on aika irti päästää, sinut jättää taakseni, enää et elämääni tulla saa, vaikka hiljaa mielessäni niin toivonkin.
älä taaksesi enää katso, älä minusta piittaa enhän ole sen arvoinen. olet se joka tässä pelissä vielä kiittää, se en ole minä, sinä murrut vielä, itse olen jo murtunut. sydäntäni ei korjata enää.
en sun sydäntäsi korjaa jos sen rikot, jos sen joku rikkoo saat nuolla haavasi itse.
niin minäkin jouduin tekemään, eihän mulla ole varaa pyytää muilta apua, sinulla ei ole varaa, pelkäät menettäväsi jotain, pelkäät että ystäväsi hylkäisi sinut, jättäisi mailman armoille. ei, et ole riittävän vahva pärjäämään tässä mailmassa ilman ystäviäsi, vaikka muuta selität, muille esität.
sun sielusi riuhtoo, kärsii ja huutaa. kehosi vahva on, mielesi vakaa, mutta jonain päivänä patosi täynnä on. murrut ja kärsit, sitä minä en toivo, en myöskään toivota onnea. olet rohkea mut se ei riitä.
tää maailma sun voimat vie, armoa anelet, polvillesi putoat, jäät hankeen makaamaan, siihen jäät. siihen kuolet, kuolet yksin, yksin kituen, siihen sä jäät ja taivaaseen pääset.