IRC-Galleria

- aluksi olit outo,
aivan vieras ihminen,
en tuntenut sua kunnolla,
vaikutit mukavalta,
pian tutustuimme paremmin,
olitkin mukava,
kuten arvelinkin,
puhúimme paljon,
kerroimme tosillemme asioita,
kuuntelin sua,
kuuntelit mua,
nyt olemme kunnolla kavereita,
ja niin kai jatkuu...
kuka tietää,
mitä tuleva tuo... -

- ilta muuttuu yöksi,
yön kosteus valtaa maan,
yönkukat puhkeavat kukkaan,
tummansiniset lehdet aukeavat,
tummilla lehdillä yön pisarat,
varsillaan maan kylmyys,
kukkia reunustaa kylmän kuura,
se saa tummansiniset lehdet kimmeltämään,

kun aamu alkaa valjeta,
kuura sulaa ja kimmellys lakkaa,
lämpö alkaa haalistaa kukkia,
kun aurinko nousee,
yönkukat painuvat nuppuun,
ja katoavat kokonaan -

- Olen ulkona,
yhdessä kavereiden kanssa,
meillä on hauskaa,
nauramme paljon,
mutta mulla on outo olo,
nauran muiden kanssa,
mutta sisälläni on tyhjää,
kuin jotain puuttuisi,
jotain puuttuu,
mutta mitä?,
sinä puutut viereltäni nauramasta,
iloitsemasta kanssani kaikesta,
ikävöin sua,
missä oletkin,
ikävöin niin,
tule luokseni sieltä jostain,
en ikävöisi enään,
vaan nauraisin kanssasi -

- Hän merkitsee minulle paljon,
ehkä enemmän kuin muut,
hän hymyilee minulle aina,
hän luottaa minuun,
minä luotan häneen paljon,
hän on kuin päiväni,
kuin yöni,
kuin joka päiväinen elämäni,
en voisi elää ilman häntä,
jos hän kuolisi,
kuolisin minäkin -

- Sydämeni kirjottaa runoa,
kun vuodan verta,
asioita yrittää yhteen punoa,
ei ole ensimmäinen kerta

Kirjoitan sydämestä särkyvästä,
Ja entisestä ystävästä.

Tyttö minut elämääsi otit,
rakkauden mulle näytit,
pian kyydistä mut pudotit,
minua vain hyväksi käytit

Silloin puhalsi helvetin tuulet,
täydellinen olevasi luulet,
oletkin oikea piru,
sydämessäni irrallaan on joka siru

takiasi silloin kaikkeni tein,
sinun oli mun sydämein... -

- Pimeä laskeutuu ylleni,
istun yksin,
tyhjän huoneen keskellä,
miettien,
mitä tapahtuu minulle?,
elämä,
turhaa vaiko tarppeellista?,
avaan sälekaihtimet,
auringonsäde vetää rajansa huoneeseen,
kun suljen kaihtimet,
joudun taas pimeän syleilyyn,
pimeään jään,
nukahdan,
herään parempana aikana,
onnellisena,
huomen aamulla -

- kävelin katua pitkin,
ilma oli sateinen ja haalea,
samalla kun kävelin niin itkin,
kasvoillani kihara vaalea

kävelin niin pitkälle kuin voin,
liukkaalle kohdalle astuin,
joten kompuroin,
kaaduin märälle ja kastuin

siinä polvillani olin tovin,
samalla kunnolla itkin,
ajatuksiani selvittää yritin kovin,
kyynel virtasi poskea pitkin

hankalaa oli tämä,
sen hetkinen elämä -

- itken,
surun kyyneleet tulevat silmiini,
pian ne putoavat pieninä pisaroina,
valuvat kasvoillani,
pyyhkien kaiken lian mennessään,
jättäen jälkeensä vain oman polkunsa,
pienen uran,
mistä ne ovat kulkeneet,
käteni nousee pyyhkimään kyyneliä pois,
se ei onnistu,
kun edellinen lähtee,
uusi tulee jo tilalle,
sitten kun kyyneleet loppuvat,
jäljelle jää vain punaiset silmät,
märät kasvot,
ja helpottuneempi olo -

- tavallinen synkkä päivä,
taivas on pilvinen ja harmaa,
ilma on kostea ja kylmä,
lämpöä ei näy,
ei aurinkoa,

joku istuu usvan seassa,
hänen henkensä höyryää,
hän säteilee pimeyden keskellä,
antaa lämpöä kylmälle,
tuo valoa yllemme

se näky on taianomainen,
yksi pieni ihminen,
voi tehdä tuon kaiken,
valaista maailman,
tuoda lämmön lähellemme,

jos oikein unelmoit,
aurinko kurkistaa pilvien takaa,
valaisee elämäsi,
tuo elämällesi lämmön ja rakkauden,
elä pelkää unelmaa,
elä pelkää rakastaa,
jos sinä pelkäät,
pilvet peittävät auringon uudelleen -

sinä otit,
sinä jätit,
sydämeni murtui,
ei ollut kivaa,
nyt itken aina,
kunnes vain nukahdan kyyneliini,
sinun jälkesi sydämmessäni,
oli kuin hellä purema,
joka vain paheni,
ja lopulta tulehtui,
siihen ei auta mikään,
sitä et enää voi parantaa suudelmillasi,
hymylläsi,
tai olemuksellasi,
minuun sattui,
mutta siitä et koskaan välittänyt,
lopulta rakkautemme kuoli,
kokonaan...