tänään meillä on käymässä aivan ylisuloinen Remulus Helfors, Villen ja Nooran pienenpieni11-viikkoinen koiranpentu. muhun iski KOIRAKUUME. onneksi mekin otamme koiran joskus kesälopussa. mun mielestä sen nimeks sais tulla HERMELI, mutta äiti ja Jesse on HIUKAN ( = paljon ) erimieltä. elikkä siis kaikkien tiedoksi : MUSTA ON TULLUT TÄTI ! olen niin onnellinen. tää viikko onkin sitten mennyt veljenpoikaa hoitamalla, kun ei se raukka voi yksin olla. joka aamu 7.30 ylös ja viimeistään 8.00 pitää lähteä kävelemään Saunatielle, (toiselle puolelle kylää) mutta Remu on kyllä sen arvoinen.
Eilen kun kävelin siinä 8 aikaan Saunatielle päin, tajusin että miten paljon pidänkään Rajamäestä. (huomatkaa kellon aika) kaikista niistäkin mitä mä oikeasti vihaan tässä rähjäisesssä, mutta niin rakastettavassa kylässä. Kun mua vastaan käveli nainen ja sen kaksi ilkeää koiraa, tajusin että en voi niitäkään inhota koska ne on osa Rajamäkeä. ja jos ne poistettais, niin osa Rajamäkeäkin lähtisi mukana. (ne kaksi koiraa mursi kolme vuotta sitten äitin käden) Rajamäki ei olisi Rajamäki, ilman kaikkia pummeja ja koiria ja ihmisiä, ei edes ilman Konaa.
Ja taas juoksen sisälle ja rapsutan sitä söpöä veljenpoikaani ja sillälailla.