Tänä aamuna (ja monina muinakin aamuina tällä viikolla) heräsin auringon paisteeseen. Se oli melkoisen mahtavaa. Sitten katsoin kelloa ja tajusin sen olevan liian vähän ja yritin nukahtaa uudelleen. Ajatukset kuitenkin pörräsivät mielessäni, enkä saanut enää unta. se oli sääli. kuitenkin jossain vaiheessa mitä ilmeisemmin nukahdin koska heräsin liian myöhään.
Koulussa ensimmäisenä meillä oli uskontoa ja torkuin läpi tunnin, havahtuen silloin tällöin vastaamaan opettajan kysymyksiin. (yleensä vastauksena oli väsyneesti mutistu emmätiiä) Uskonnon tunnilta marssin puolikuolleena ja samalla hyvin ärtyneenä äidinkielen tunnille. tiesin että tunti tulis olemaan pitkä ja tylsä. Jari, opettajamme on nuori, komea ja hauska, mutta samaan aikaan hyvin hyvin ärsyttävä. selostettuaan hetken aikaan ARSEnalista ja Liverpoolista, hän määräsi meidät tulkitsemaan runoja. Turhaa homma sanon minä. Kun kukaan ei selvästikään ollut halukas kirjoittamaan 1.5 sivun mittaista runo tulkintaa, hän luovutti ja pisti meidät katsomaan Kuolleiden Runoilijoiden Seuraa, mutisten kuinka tyhmiä ja saamattomia olimme. Tuskallinen tunti päättyi nopeammin kuin ajattelin, mutta kuinkas ollakkaan vielä kamalampaa oli edessä. Ruotsin kaksoistunti. Mollis (= Anna-Maija = meidän RO) aloitti tunnin kimittämällä nimen huudon luokan edestä. Tämän jälkeen tarkastettiin läksyt, ja siihen hommaan menikin lopputunti.
Ruokis. Pinaattilettuja ja ihan älyttömän hyvää pastasalaattia. Syötiin Essin kanssa mahdollisimman nopeasti, meillä oli nähkääs kiire rössölle, uimahallille. Eihän kahta tuntia mollista voinut kestää ilman sitä. Toisella ruotsin tunnilla meillä oli Grammatik och praktikia, eli suomeksi kielioppia. Koko tunti tarkastettiin läksyjä, molliksen valittaessa mölyäville pojille.
Kello 13.00 oli sitten psykologiaa, joka sattuu olemaan yksi lempiaineistani. Oli mahtavaa päästä opettamaan muille ihmisen kehityksestä. Eilen illalla väänsin tunnin verran ristikkoa aiheesta. Tunti meni nopeasti, kuten yleensä kivojen aineiden tunnit tekee. Oli enää kaksi tuntia. Ja ne olikin koko päivän kamalimmat. Kaksi pitkää ja puuduttavaa tunti KARPOA, jokaisen oppilaan painajaista. Karpo toi meille ensiksi kasan monisteita ja mörisi: 'tehkääpäs nämä'. Aloiteltiin monisteita ja tehtiin niitä tosi pitkään. Toistettiin kappaleen sanat ja luettiin se äänitteen perässä. se ei ollut mukavaa. Luojan kiitos karpo (Eero Patrikka, englannin ja ranskan opettaja) jää eläkkeelle tämän vuoden jälkeen. Ei tarvitse kestää sitä enää. Ranskan tunnit meni hitaammin kuin mummo 40 km/h tiellä. Kuultiin vaikka mitä juttuja, Quebeciläisistä ja ranskalaisista ja KALOISTA. aina vaan kalaa. Karpo yritti olla ystävällinen, ja päästi meidät jo 15.26, mikä tarkoitti tunnin yksin odottelua mulle, koska juna oli vastikään mennyt.
Nyt istun kotona, tulin juuri haravoimasta, ja ajattelin kohta ruveta syömään.
Mutta sellainen oli tämä päiväni, toivottavasti se oli mielenkiintoinen (NOOT)
-jospade
