Silmäsi olivat kuin suklaat. Minun teki usein mieli suudella niitä. Mutta nyt nuo suklaan ruskeat silmät peitti kyyneleet. Halasimme toisiamme tiukkaa ja vanhempamme yrittivät repiä meitä irti toisistamme ainakin vartin.. Mutta sitten sinun oli aika lähteä. Isäsi työnsi sinut autoon ja sinä panit vastaan.. Minä itkin ja isäni piteli minua paikallaan etten juoksisi luoksesi. Raavin hänen käteensä pitkiä naarmuja. Sitten auto ajoi pois ja näin vain sinun kauniit kasvosi katoavan hiljaa tietä pitkin kulman taakse.. Kun autonne oli kadonnut kulman taakse isäni päästi minut. Pinkaisin saman tien autonne perään mutta en saanut sitä kiinni. Sinä olit poissa lopullisesti. Valahdin tien viereen itkemään. istuin maassa kasvot käsiin peitettynä ja itkin. Tunnin itkemisen jälkeen alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa ja salamoida mutta minä en noussut ja juossut kotiin niinkuin monet muut ihmiset ympärilläni jotka eivät halunneet saada nuhaa. Minua ei kiinnostanut, ilman sinua oli se ja sama elänkö vai en.. Kolmen tunnin päästä isäni löysi minut maasta makaamasta. Makasin vesilammikossa ja tärisin. Isäni kiidätti minut sairaalaan, minulla oli hypotermia. Olin sairaalassa sen yön. Sen jälkeen pääsin kotiin. Matkalla kotiin isäni puhui :
"Kai sinä ymmärrät Sandy ettei Mandy voinut jäädä.. Mandy on mielisairas ja kuuluu mielisairaalaan."
"MANDY EI OLE HULLU!!" Huusin hänelle vihaisena "TE ETTE VAIN YMMÄRRÄ HÄNTÄ!! VAIN MINÄ YMMÄRRÄN ETTEI HÄN OLE HULLU!!"
"Mutta kulta rakas Mandylla on todettu että hän on mielisairas.."
"EN USKO!!" sen jälkeen olimme hiljaa koko matkan.. Se oli oikeastaan viimeinen kerta kun kuulin isäni äänen.. Viikkoja meni mutta minä istuin vain yksin kotona.. En suostunut menemään kouluun. Lopulta tuli aika jolloin en enää jaksanut. Löysin nopeasti äitini lääkekaapin ja vedin yliannostuksen. Isäni kuitenkin ehti paikalle ajoissa ja vei minut sairaalaan. Sen tapahtuman jälkeen yritin itsemurhaa vielä kaksi kertaa. Ensin puukolla valtimot auki vetäen sitten hyppäsin ikkunastani.. Selvisin molemmilta kerroilta mutta sitten äitini puhui kanssani
"Kulta.., sinulla todettiin masennus.. Viemme sinut sairaalaan.."
"mh.." Minulle oli aivan sama
joten lähdimme matkaan
Minulle näytettyyn huoneeni jossa oli lisäkseni 3 muuta henkilöä.. Yksi ADHD poika, masentunut viisikertaa itsemurhaa yrittänyt tyttö ja..
"MANDY!!" huusin riemuissani
Mandy katsoi minua silmät tyhjinä ja sitten sanoi
"Kuka sä oot? Kuka on Mandy?"
"MITÄ TE OLETTE TEHNEET MANDYLLE?!"
"Hän kaatui eikä muista mitään.." hoitaja sanoi ja lähti
ei.. ei.. ajattelin.
Sitten rikoin ikkunan ja vedin kaulani auki
se oli minun loppuni