IRC-Galleria

mä tipun.. tipun ja kovaa
otatko mut kii tuutko vastaa,
vai annatko tippuu ja maahan kolahtaa?
Mä en tiiä mitä tekisin jos et mun elämää ois syntyny
en tiiä mitä nyt tekisin jos ei meijä sydämet ois yhtee painunu
Mä rakastan sua enkä muuta haluu
en tähtii en taivaalt kuuta
ku sut mun vieree tässä ja nyt
miksi suuni avasin ja pilasin tän nyt?

Ja miten kävikään
että lapsuus se vain loppui
Se mihin häviää
minkä hetken jälkeen hukkui

Kun ainoastaan ajatellaan
voiko ukkosella uidakaan
ja sitten ollaan huolissaan
mistä kuollut hiiri haudan saa

Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla

Et voi lisätä tyhjää merkintää!

Luottamus ? - Henna
Hymy ? - Neea
Aitous ? - Elli
Nauru ? - Neea
Huumorintaju ? - Neea
Hauskat jutut ? - Neea
Pieni ? - Sara
Söpö ? - Neea
Urheilija ? - Saara
Rauhallinen ? - Saara
Ihana ? - Kaikki<3

Heräsin aamulla siihen, että äitini tuli kikattaen kuin pikku kakara huoneeni ovelle ja koputti. Sitten hän astui sisään odottamatta vastaustani.
"Ninna!! Tuuppas kattoo ovelle!!" vieläkin kikattaen.
Se ärsytti minua. Lähdin kuitenkin seuraamaan äitiä alas laahustaen.
Kun pääsin ovelle silmäni räjähtivät lautasen kokoisiksi.
Ulkoterassimme oli täynnä punaisia ruusuja. Kaikkiin kimppuihin, jokaisessa kimpussa oli tusina ruusuja, oli kirjoitettu minun nimeni ja toistaan kauniimpia runoja
'Silmäsi siniset loistivat kun ne näin
Hapusin niitä ja jatkoin matkaa valoa päin
Tää on jotain kaunista ja ihanaa
älä jätä mua koskaan söpö ja suloinen Ninna'
Olin kuin lapiolla päähän lyöty. En tiennyt kuka olisi voinut tehdä näin. En edes arvannut ketään koska tähän mennessä pojat ovat ajatelleen minusta vain pahalla, johtunee silmälaseistani jotka saavat silmäni näyttämään isoimmilta kuin pöllön silmät. Kannoimme 20 tusinankimppuja sisälle ja laitoimme ne veteen äitini kanssa. Sitten lähdin ylös ja valmistauduin koulun alkuun, nyt aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Kun pääsin ulos ovesta valmiina kohtaamaan bussi ja sen matkustajat, ajoi yhtäkkiä pihatiemme eteen limusiini. Ovi aukesi ja ulos astui komeampi poika mitä olin ikinä nähnyt. Pojan silmät olivat ruskeat niin tumman ruskeat, että tuntui kun uppoaisin niihin hetkenä minä hyvänsä. Hänen suklaan ruskeat hiuksensa hehkuivat auringossa ja hänen hymynsä häikäisi koko kaupungin.
"Saitko ruusuni?" Poika kysyi maailman ihanimmalla äänellä
"sa-sain.." sopertelin ja punastuin
"Ah olet niin kaunis kun punastut" Poika sanoi, astui luokseni ja suuteli kättäni.
"Äh anteeksi epäkohteliaisuuteni Olen Toni. " poika esittäytyi kohteliaasti ja suuteli jälleen kättäni
"Öö joo.. mä oon.." ehtisin sanoa ennenkuin Toni täydensi lauseeni
"Ninna!" Toni sanoi sen niin, että se kuullosti maailman kauneimmalta nimeltä.
"Saanko tarjota kyydin kouluun?" Toni kysyi
"öö.. toki.." Sanoin ja annoin Tonin saatella minut limusiiniin, hän avasi minulle oven ja kumarsi minulle kun astuin ovesta sisälle. En tiedä mistä hän tuli enkä oikeastaan välittänyt. Siitä alkoi minun ja Tonin suhde, joka oli täynnä ruusuja, viime vuoteen asti. Kun Toni astui elämääni olimme 17 vuotiaita. Painajainen alkoi kun täytin 20. Olin huomannut muutoksia Tonissa jo kauan ennen syntymäpäiviäni, mutta se tapahtui lopullisesti kun olin kutsunut muutamia ystäviäni meille. Tonista oli jo viime vuosina välinpitämätön minua kohtaan eikä hän enää kehunut minua maasta taivaisiin niinkuin ennen. Ei se minua haitannut, että hän ei joka aamu sanonut "hyvää huomenta kauneus! Olenko kertonut, että olet maailman kaunein asia?" mutta kun hän ei enää edes huomioinut minua.. Mutta kuitenkin. Kun ystäväni olivat lähteneet Toni nosti huudon:
"Miks sä et kysynyt MULTA saatko sä kutsua tänne vieraita?!"
"Mutta rakas kerroinhan minä sinulle, että kutsun ystäviäni.." Sanoin hämmentyneenä Tonin huudosta
"Tämä on minun kotini ja minä saan päättää kuka täällä on ja kuka ei sinä olet vain yksi pikku H**RA ja sinulla ei ole mitään virkaa minun elämässäni!!!" Toni huusi minulle vihaisesti
"Toni toi tuntuu pahalta älä huuda.." Yritin rauhoittaa häntä mutta hän ei kuunnellut..
"PAINU V'TTUU!! H**RA!!" Toni huusi.. Joten minä lähdin itkien ja vihaisena.. Soitin Sennille ja menin hänen luokseen yöksi. Senni oli yhtä kummissaan kuin minäkin Tonin raivon purkauksesta, koska yleensä Toni oli yksi oikea enkeli.. Ja varsinkin kuin hän yhtäkkiä haukkui naisen jota oli rakastanut 3 vuotta täyttä häkää.. Itkin koko seuraavan yön Sennin syliin ja hän kuunteli minua. Aamulla Toni soitti
"Anteeks kulta mun ei ollut tarkotus sillä lailla mut kyl sä tajuut ku töissä on raskasta ja sit sä vaan saat juhlia ja.." Toni selitti ja hän selitti sen niin säälittävän kuuloisesti, että annoin anteeksi. Mutta se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Kertoja tuli lisää ja vietin kuukaudesta 2/3 Sennin tai muiden ystävieni luona ja aina Toni soitti seuraavana aamuna ja pyysi anteeksi ja minä annoin anteeksi. Ystäväni rupesit epäilemään Tonin terveyttä ja eräänä iltana ystäväni, Tiia, ottikin asian puheeksi
"Mä oon tässä vähän miettynyt Tonia.." hän aloitti varovaisesti
"Niin?" kysyin itkien, Toni oli jälleen huutanut minulle ja olin Tiian luona paossa.
"Luin netistä ja Tonin käytös viittaa narsistiseen persoonallisuuteen.." hän jatkoi
"Mitä sä vihjailet??" kysyin ja vedin itkun sisään.
"Ninna.. Oletko huomannut, että aina kun sovitte, Toni väittää salakavalasti, että syy olisi kuitenkin sinun?.."Tiia sanoi katsoen minua suoraan silmiin
"Toni rakastaa mua.." Tyydyin sanomaan koska en voinut valehdella ystävälleni, olinhan minä sitä ajatellut, mutta oli hirveää ajatella, että se olisi totta..
Mutta kun riitoja tuli sen viikon aikana vielä neljä olin päättänyt lopettaa sen. Soitin Tonille. Tiia ja Senni olivat tukenani
"Toni mä haluun nähä sut mulla on asiaa" Sanoin
"Voi kulta anna anteeks se tän päivänen.." Toni aloitti
"Älä selitä. Me tulleen tyttöjen kanssa sinne puhumaan."
Löin luurin ja ajoimme asunnollemme.
Toni oli juonut. Näin sen heti hänen silmistään. Olisin halunnut, että hän on selvinpäin kun tapaamme, mutta en halunnut pitkittää asiaa jota olin jo valmiiksi pitkittänyt liian kauan
"Mä jätän sut." Sylkäisin sanat suustani kuin ne olisivat polttavaa myrkkyä jonka halusin pois syövyttämästä suutani.
"MITÄ!! V'TUN H**RA!! TAJUUTKO SÄ L*TKA ETTET SÄ VOI JÄTTÄÄ MUA!!" Toni huusi vihaisena
"Toni sulla on ongelmia. Mä rakastan sua ja mä haluan, että sä haet apua, mutta mä en uskalla olla sun kanssas enää.." Sanoin hiljaa
"V*ITUN H**RA MÄ TAPAN SUT!!" Toni huusi
"Häivy.." sanoin niin hiljaa, että se laskeutui kuin sumu huoneeseen. Toni mulkaisi minua vielä kerran vihaisena ja häipyi sitten paiskaten oven kiinni. Sen jälkeen taloon laskeutui hiljaisuus. Hetken päästä Senni rikkoi hiljaisuuden
"Voi kulta.." Senni halasi minua ja Tiia liittyi haliin mukaan. Seisoimme viisi minuuttia siinä halaten toisiamme samalla kun minä itkin. Sitten Senni ja Tiia irrottivat ja katsoivat minua
"Menkää kotiin.." Kuiskasin hiljaa ja koitin hymyillä
"Ootko sä varma, että pärjäät?" Tiia kysyi
"Joo joo haluun vaan olla hetken yksin.." sanoin ja katsoin jalkojani
"okei.." Tiia kuiskasi, halasi minua vielä kerran ja pussasi minua poskelle. Sitten Senni teki samat sitten he lähtivät. Keitin itselleni kaakaota, istuin sohvalle, kääriydyin vilttiin ja istuin siinä. En saanut kuin ehkä noin vartin rauhaa. Sitten ovi kävi. Kuulin kuinka avain sujahti reikään ja ovi aukesi, Toni.. Toni rynnisti ensin keittiöön muttei löytänyt minua. Sitten hän näki minut ja tuli luokseni
"H**RA!! SÄ ET JÄTÄ MUA!!" Toni huusi nappasi minua hiuksista ja repäisi lattialle. Kiljuin kivusta, mutta Tonia ei kiinnostanut, hän veti puukon taskustaan ja yritti puukottaa minua.. Hän oli kuitenkin niin kännissä, että pääsin helposti hänen otteestaan irti ja juoksin parvekkeelle. Lukitsin parvekkeen oven, mutta koska ovi oli lasia Toni rikkoi sen. Hänen kätensä aukesi ja rupesi vuotamaan. Hän yritti yhä puukottaa minua ja minä väistelin. Yritin rauhoitella häntä, mutta hän ei kuunnellut. Sitten yhtäkkiä hän hyökkäsi kimppuuni ja kun väistin hän kompastui tuoliin ja lensi kaiteen yli ja..
Viikkoa myöhemmin seisoin rakkaan Toni Kallion haudan ääressä ja itkin. Kaikki muut olivat jo lähteneet ja juuri ennenkuin hautaustyömaa urakoitsija peitti haudan hiekalla heitin tusinan punaisia ruusuja ja kaikki runot jotka hän tasan 3vuotta sitten oli kirjoittanut ja lähettänyt minulle, hautaan:
'En sua hylkää ikinä milloinkaan
silloinkin kun kuolen
sieluni luonas elää
älä unohda minua koskaan rakas
mutta kun kuolen
ethän toivo mua takas'

Kröhöm kiitos Hanoi Rocksille kun anto mulle tunnelmaa :)

http://www.youtube.com/watch?v=eJI-o4xXSRg

no oletko?

vittu, että osaa olla tylsää!!