kertosäe:
Miljoona frendii multa kuin kadonnut ois
Kun ne oli kylmää tulta ja hiljaa hiipui pois
Mut yksi on vieläkin mun rinnallain
Sä oot se ainut jonka sain
kertosäe2:
On kaikilla oikee tähti se valaisee tien
Mut mun koko taivas lähti sen muistoihini vien
Vaan yksi on vieläkin mun matkallain
Sä oot se rakkain jonka sain
Jos minuutin vain saan
Vois vuodet unohtaa
Otan sen sekunnin kun ensi kertaa tavattiin
Jos yhden metrin vaan
Mä saisin maailmaa
Valitsen paikan jossa silloin kohdattiin
kertosäe
Jos miljoonan mä teen
Voin kaiken lahjoittaa
Vaihdan sen markkaan jolla ostit suklaasydämen
Jos lämpimään mä meen
En paratiisia saa
Ne on ne kylmät väreet joita tarvitsen
kertosäe2
Mut yksi on vieläkin mun rinnallain
Sä oot se ainut jonka sain
---
Kiitos. Kiitos. Kiitos.
Olen menettänyt niin paljon, niin lyhyessä ajassa, että tuntuu siltä että itsekin voisin vain romahtaa.
Suuri kiitos menee Marleenalle. Se kultainen ystävä, joka oli kanssani molempina hetkinä. Lissun, sekä Bibin kuollessa. Parhain, rakkain ystävä tukena, halaamassa, itkemässä yhdessä. Se halaus menetysten jälkeen oli kultaisin, aidoin ja puhtain ystävyydentunnustus. <3
Se on ohi nyt. Mulla ei ole enää karvakasoja. Ei kumpaakaan.
Ei kuikuttajaa, kun menee keittiöön. Kukaan ei tervehdi kuikuttaen.
KUKAAN EI ENÄÄ KUIKUTA
Tänään kun tulin tallilta kotiin ja menin keittiöön, ajattelin ensimmäiseksi, miten Bibi voi.
"Missäs pikku Bibii?"
Kyyneleet kohosivat silmiini; Bibi ei ollut häkissä.
Se ei ollut sen lempinurkassa, eikä edes keittiöjakkaran alla. Ei lehtiroskiksien takana nukkumassa.
Ei ole enää Bibiä. On vain muistot, jotka juuri tälläkin hetkellä vierivät läpi silmäluomien, jotka saavat aina vain uuden kyynelvirran aikaiseksi.
Kun Bibi ja Lissu muuttivat meille, uteliaina, pieninä karvakasoina, jotka tutkivat jokaista asiaa ja maistoivat kaikkea mikä tuli eteen.
Kutsuhuutoja. Bibi toisella puolella keittiötä, Lissu toisella. Kutsuhuutoja. Juoksua, karvapöksyjä.
Kuikutusta.
Se kaikki on ohi, sitä aikaa en saa takaisin. Vaikka kuinka haluaisin.
Toisekseen haluan kiittää erityisen erityisen erityisen paljon ystävääni Riikkaa - joka sanoo aina suorat sanat joka asiaan. Aina oikeassa oleva ystävä on näissä tilanteissa kultaakin kalliimpi
"Kaikki kuolee aikanaan eikä sitä kannata jäädä suremaan"
Kiitos että silti jaksat mun itkut ja valitukset.<3
Kiitos kaikille niille muillekin, jotka tän jaksoitte lukea ja kiitos ihan jokaikiselle jotka jaksaa kuunnella mun murheita ja menetyksiäni.
---
"Onks tänään kahdeskymmenesyhdeksäs"
"...on..."
"...helvetti..."