Mä nään sut, kyl hymyilyttää,
sun sanat kellon pysäyttää
ne mun sydämen aukot täyttää
sä tuut mun elämääni säväyttää
Ollaa kuljettuu polkuu, oltu mis oltu,
ja sä oot aina ollut ku mulle luotu.
Tulkoon vastaan huoli ku huoli,
mä pidän sun puolii, ja sä pidät mun puolii.
Ne kysyi mikä on tärkeintä mun elämässä,
vastasin iisist: ”no tämä nainen tässä”.
Voin kaiken kertoo ja mikä ei vedä vertoi,
ku on nainen johon luottaa ja näit kertoi
ei voi laskee sormil, vaiks kuulostaa kornilt,
oon löytänyt sen oikeen, oon taivaan portil.
Oon sekasin onnesta, se johtuu susta,
kiitollinen siit, tää onni ei oo kusetusta.
Miten joku tarina alkaa näin täydellisesti,
ja loppuu vast ku kuolema mut käsiinsä etsii.
Mä tunnen sen, nyt en oo ohi astunut,
vaa voin kertoo, mä oon rakastunut.
Olisin heti valmis kuolemaa sun puolesta,
mut rakastan nii et varmaa heräisin kuolleesta.
Emme kaadu vaikeuksii, nyt tai koskaa,
sain onnen mutten onnen toivomuskaivosta.
Mää tuun sua saattaa, mä tuun sua vastaa,
jos muil sitä vastaa, saa mulle vastaa.
Tä träkki ja sydän on omistettu sulle,
ja vain ainoastaa sulle, ei kellekää muulle.
Seison sanojeni takana ja lupaan pistää parasta,
ei meiä välii tuu mikää, nii paljon sua rakastan.