sataa vettä... kuljen pitkin loputtomalta näyttävää tietä, mutta sen päässä näkyy valoa. sinä seisot siellä ja odotat, että pääsen luoksesi.. mutta päästyäni luoksesi katoat. katoat kuin savuna ilmaan, olit vain mielikuvitukseni tuotetta. taas taas kerran saan kuulla kuolemasta, tuosta pelottavasta asiasta, mutta minkäs teet.. et mitään kun mitään ei oo tehtävissä... kohtalo vie mukanaan.. kaiken mitä sen kuuluukin.. huoh... :'(