viime yön ja tän aamun ajatus: kylläpä sitä voi tulla helposti riippuvaiseksi... odotin koko yön ja aamun ja vain odotin ja odotin ja odotin ja odotin ja odotin ja odotin... ,mutta turhaan... heräsin monta kertaa yöllä ja tajusin että ei mitään.. ja aamulla heräsin aikasiin ja petyin taas tuhannen kerran.. ei mitään.. tais muutama kyynelkii vierähtää, mutta vain muutama.. usko pois... tajusin silloin että kaikki on katoavaista.. ihan kaikki. elämä, ystävät, rakkaus, toivo, usko, luottamus, pysyvyys... tajusin että kohta on hyvästien aika.. aivan kohta, mutta mitä sillä on väliä, koska sillä ei oo väliä, koska ei ole mitään... mutta miuhun se sattuu... enkä sille maha minkää.. mie VIHAAN hyvästejä... oon aina vihannu... ja tuun vihaamaan...