IRC-Galleria

Oi että oli niiin hauskaa eilen! Tuli sit tanssittua pöydilläkin :D Superisot kiitokset Kultsille ihanasta seurasta <3 toivottavasti ne rakot paranee pian ;) ja syyskuus sit uusiks!

Siilin häät

Sami Siili oli surullinen, koska hänellä ei ollut ystäviä piikkiensä takia. Sami päätti hankkia ystävän, joka olisi siili. Sami meni käymään Siililässä. Siililä oli kaupunki siileille. Siellä Sami tapasi Sari Siilin. Sari oli viehättävä siilineiti. Sami ja Sari olivat paljon aikaa yhdessä. Piakoin Sari muutti Samin luo. Sami sai paljon ystäviä, jotka olivat myös Sarin ystäviä. Samin kodista tuli oikein kodikas ja sievä Sarin muuton jälkeen. Kun Sami ja Sari olivat asuneet yhdessä vuoden, he päättivät mennä naimisiin. Sari ja Sami ryhtyivät heti valmistelemaan häitä. Sinne tulisi heidän ystävänsä. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Sami ja Sari menivät naimisiin. Pappina oli Liisa Lintu. Liisa kysyi Samilta: "Tahdotko sinä Sami Siili ottaa tämän Sari Siilin vaimoksesi ja rakastaa häntä myötä ja vastoin käymisissä?" "Tahdon," vastasi Sami. Sama kysyttiin Sarilta ja Sari vastasi: "Tahdon." "Nyt julistan teidät mieheksi ja vaimoksi." Häitä juhlittiin viikon. Kuukausi häiden jälkeen Sami ja Sari saivat siililapsen. Lapsen nimeksi tuli Siiri Maria Siili. Tämä oli tarina Samista ja Sarista.

-kirjoittajana mä 4.luokalla :D
-en oo muuttanu mitään, kopsasin suoraan vihosta

Kastelin tuossa äsken kukkiani ja huomasin et mun peikonlehden ruukussa kasvaa joku sieni :D soitin äitille ja se sano ettei se oo koskaan aiemmin kuullukaan moisesta :D mä en nyt sit tiiä et onko se hyvä vai huono juttu et mulla kasvaa sieni kukkaruukussa :D jos joku tietää niin saa tulla kertomaan :)

Hemmetin flunssa iski keskellä kesää ja keskellä työviikkoa :( onneksi uusi ystäväni sarvikuono helpotti hetkeksi nenän olotilaa :)

Ja tänään sit sairaslomalappua hakiessa täti kirjottikin sit sairaslomaa koko loppuviikoks :( vaik kyllä mä varmaan huomenna oisin jo ollu työkunnossa...

Olimme hississä 3-vuotiaan poikani kanssa, kun sinne tuli naapurin nuori opiskelijapoika, joka oli pukeutunut pitkään, kiiltävään takkiin ja jolla oli olkapäille asti ulottuvat vaaleat hiukset. Poikani vilkaisi häntä ja kommentoi, että "Tädillä on kuravaatteet." Toivottavasti nuoren herran huumorintaju oli kohdallaan, minua ainakin nauratti.

Olin kolmevuotiaan tyttäreni kanssa eräänä syksynä metsässä samoilemassa. Tyttäreni kysyi, miksi emme kerää koskaan sieniä.Vastasin, että äiti ei tunne kuin kärpässienen, joten ei voida kerätä niitä syötäväksi. Tytär tokaisi siihen, että eihän se haittaa kun meillä ei muut syö sieniä kuin isä. Muutaman päivän päästä menimme neuvolaan ja neuvolatäti näytti kirjasta sienen kuvaa ja kysyi tyttäreltäni mikä se on. Siihen tyttö vastasi että kärpässieni ja äiti kerää niitä isille ruuaksi.

Illallisvieraat viipyivät hyvin pitkään eli aamusarasteen aikaan pääsimme levolle. Aamu(päivällä) heräsimme hiljaiseen lapsen ääneen... poikamme, joka ei vielä osannut puhua, ja tyttäremme istuivat olohuoneen sohvalla yöpuvuissaan, viltti polvillaan ja katselivat meitä avoimesta makuuhuoneen ovesta. Tyttäreni sanoi pikkuveljelleen: Jos joku kysyy, kerrotaan että ne kuoli viinaan! -tämä pani ajattelemaan lasten maailmaa.

Olin 2-vuotiaan Tuulin kanssa kylän kaupassa ostoksilla. Tuuli halusi taas kantaa omaa koria, johon hän yleensä keräsi pikkuveljeään varten vauvansosepurkin ja jotain muuta pientä mihin sai luvan. Tällä kertaa Tuuli touhusi omiaan sillä aikaa kun asioin lihatiskillä. Kun ennätin pikkuneidin perään hän oli juuri sovittamassa olutpulloja koriinsa selittäen vieressä hohottavalle kauppiaalle ja muille naureskeleville asiakkaille, että "isi juo kajjaa!" Kyllä nolotti!

Minna 8 v. laittoi hiuksiani ja kehui kampauksen tehtyään: "Olet Aivan ihanan näköinen, ihan kuin prinsessa. Ei tarvi kuin kruunu vain päähän ja ajatella, ei tarvi laittaa ollenkaan meikkejä kun sinulla on niin keltaiset hampaat".

4-vuotias istui äitinsä ostoskärryssä marketin kassajonossa ja ystävystyi takana jonottavan tädin kanssa. Juttelivat niitä näitä kunnes pikkutyttö muisti äkkiä merkillisen tapauksen ja kailotti kirkkaalla äänellä: "Kun minä heräsin niin isi ja äiti voimisteli yöllä!" - Kaikki kääntyivät katsomaan tulipunaista yövoimistelijaa. Onneksi en ollut vaimoni mukana, sillä kassajono ei kuulemma koskaan ole liikkunut niin piinallisen hitaasti.

Olimme ruokakaupan kassajonossa. Yllättäen tyttäreni nosti hameeni helmat ylös. Kun kysyin, miksi hän näin, vastasi hän: "Minä vain tarkistin, onko sulla nyt alushousut jalassa!"

Olimme autoajelulla. Poliisi pysäytti ja pyysi puhaltamaan. Puhallettuani poliisi totesi, että kaikki on OK. Siihen tyttäreni takapenkiltä: "Niin kyllä nyt, mutta tulepas illalla kotiin puhalluttamaan!"

Kun nuorempi poikani oli noin 3-4 vuotias, hän katseli televisiosta, kun nainen soitti harppua. Aikansa kuunneltuaan, hän kysyi: "Äiti, mikä toi on?" Vastasin, että se on harppu. Poika tokaisi, että "Ei, kun toi, mitä toi täti soittaa!"

Pikkuveljeltäni (3 v) tuli lasti housuun junamatkan aikana. Äitini vei pojan vessaan siivottavaksi, ja takaisin tullessaan kommentoi sisarelleen tyyliin "miten noin pienestä pojasta voi tulla noin paljon tavaraa", johon veljeni vastasi kirkkaalla ja kovalla äänellä "niin mutta näkisittäpä isän paskan, se on pitempi ku tämä junanvaunu!".

Oli tuhruinen loppusyksyn perjantai-iltapäivä. Marketin kassoilla jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että "kansallispukuisen" naisen vaunuissa työntämä pikkuvauva parkui taukoamatta. Lopulta vauvan isoveli, noin 3-vuotias tomera miehenalku saapasteli vaunujen luo, ja kysyi kuuluvalla, huolestuneella isonveljen äänellä: "Valto, mikä sua vituttaa?".

...että mä saan päiväkodissa riehuneen vatsataudin....tosin täl hetkel olo on jo paljon parempi, mut täytyy nyt katsoa et joudunko olee myös huomisen vielä pois...very nice...jei, nyt on sit myös lämpöä...

Ja mikä on tulos? Yhä edelleen himoitsen herkkuja yhtä paljon ku ennenkin, en laihtunu ollenkaan (itse asias päinvastoin...) ja koko kuukauden vitutti ku ei saanu herkutella ja muitakin huonoja puolia oli...hyviä oli ehkä ettei menny rahaa herkkuihin ja ehkä hampaat tykkäs ku saivat vähemmän sokeria...
Mut en aio kuitenkaan enää ikinä viettää täysin herkutonta kuukautta, liian tuskasta ja hyödytöntä :D

...joten voisko joku adoptoida mut? Semmoseen tosi kivaan perheeseen? Menee hermot oman perheen kaa...

Tein tänään sämpylätaikinan, jonka laitoin mikroon kohoomaan. Ku kävin jonkin ajan päästä kurkkaamassa, niin mikro oli kivasti täynnä taikinaa. Mut olipahan kohonnu hyvin :D Sit aloin leipomaan, josta ei sitten tullut mitään, koska multa loppu jauhot eli taikina tarttu mun käsiin kiinni kunnolla :D sämpylöiden pyörittely ei siis onnistunu, mut sain leivinpaperin päälle läntättyä epämääräsiä lättänöitä. Tein siis sämpylöitä joista tuli "rieskoja" :D onneks maku on ihan syötävä :D khyl mä oon niin überproleipuri :D jostain syystä mulla just sämpylät onnistuu aina hyvin vaihtelevalla menestyksellä, muut leipomukset onneks sit yleensä ihan hyvin :D taidan tarvita harjotusta (ja tarpeeks jauhoa ;D)

No niin, rakkaan Tupun innostamana meikä sitten päätti pitää herkuttoman helmikuun. Uskoisin et tulee olee hyvin vaikeat 29 päivää edessä (koska nytkin tekis mieli jotain nannaa...) mut kokeillaan silti pärjätä (vaikka sitten pahoilla vierotusoireilla :D) Muistakaa kannustaa (etenkin Tupu :D)