IRC-Galleria

Siitä vaan, aliarvioi, syytä typerystä. Saattoi kuulostaa itsesääliltä tai ehkä alemmuuskompleksilta, mutta oikeasti se on vain myötäilyä jonkun ajattelusta ja sanomisista. Miten se meni, kun hyvin menee niin ei "tarvita?" Piirit pienenee, rajat tulevat lähemmäs. Kenet sitä loppujen lopuksi tunteekaan, ja kuka voi sanoa olevansa oikeasti kiinnostunut? Kuka jää vaikka ne rajat lähenevät? Who do you call a friend? Should we start to bewail?

Mä en tuputa mitään, en mielestäni ylenmäärin tarjoa. Jos satutte vähän paremmin tuntemaan, niin valittakaa toki siitä: vaikka tietäisittekin, mitä teen tai mitä jostain ajattelen, ei sen pitäisi ärsyttää kuin teitä itseänne. Se on vähän oma vika, eikä silloin kannata valittaa toisen kaavamaisuudesta tai yksitoikkoisuudesta. Sitäpaitsi, loppujen lopuksi kukaan ei tiedä, mitä mieltä oikeasti olen. Jos itse on tyytyväinen siihen, että tietää mitä haluaa ja minkälainen haluaa olla, onko jollakulla siihen jotain sanottavaa? Kukas se silloin on lapsellinen? Onnea vain sille, joka hyväksyy OIKEASTI toisen ominaisuudet.

Mikä se sellainen syntinen olo on... Häpeä, kateus. Minä HÄPEÄN ja olen KATEELLINEN, kelpaako? Ja eikä se todellisuus ole läimäyttänyt kasvoille... Mä en vihaa enkä pahaa tarkoita, yritän kuitenkin käyttäytyä niin kuin on oikein.

Olkaa sitten parhaita, hyviä, viattomia ja ylipäätään täydellisiä ihmisiä, ehkei sitten todellakaan ole tarvetta ajatella jokaisen kannalta. Ehkä olen sitten vaan kylmä paskiainen.