IRC-Galleria

Joku vauva itkee. Ja syö mun jalkoja. Mä en oo tehny mitään väärää, eli siis aivan varmasti olen. Kyllä mä vielä vaan koneella olen, enpä ole sitten toista kertaa. Lukiolainen niin eihän siinä sitten mittään. Eli päätänpä olla vähän no-life ja opiskelen koko loppupäivän. Jaa näinköhän on, katotaan vaan kunhan kello on yhdeksän reikä reikä. No enpä vannomaan mene mutta hälläkö väliä, kiinnostaa ku kilo paskaa. Mutta siitä kun olen jo nyt homehtumassa. Pitäisköhän olla vaikka hiljaa.

Pitäiskö tehä jotain jännää. Syödä vaikka. Ja sitten sen jälkeen tehä jotain TOSI jännää. Mitään niin jännää ette varmaa oo ikinä tehneetkään, kuulkaas lapsoset. Johanna-setä tarinoi teille tänä iltana. Laittakaapa äidit lapsenne nukkumaan, tämä tarina on heille liian julmaa kuultavaa. He promised the moon but won't marry you. Ei kannata luvata kuita taivaalta. Joo tuli taas kukkaruukku-asia kun asiasta poiketaan mutta ei se mitään. "Katso nyt Johanna mikä lätäkkö." No anteeks, pesin salaattia. En tee sitä toista kertaa. Ja en oikeestikaan.

Sekoamispiste häämöttää mutta antaa tulla vaan, muahan ei pelota. Ei. Vatuttaa vain. Niin siinä joskus käy, ei kannata ihmiset tottua mihinkään hyvään. Se on näin. No ANTEEKS! Tottukaa ihan rauhassa, kyllä se pysyvää on. Sietäsin saaha muutenkin turpaani ni antaa tulla vaan, kertarysäyksellä kaikki. Kyllä sitä on pahempaakin koettu, näin.

Pieni paskiainen. Tässä tapauksessa ei ehkä ihan pieni. MINÄ! Joo kerropa lisää saakeli. Jos mä nyt oikeesti söisin loppuun ja kävisin tekemässä jotain jännää? Joskus aikanaan, hyvinä aikoina se saatto maistuu banaanilta. Mut tänään se maistuu salaatilta. Mulle on taas yritetty syöttää kissanruokaa. Vettä otin ja tais tulla hallitsematon avautuminen. Anna Hanna alkoholia.

Niin, tänään se maistuu salaatilta. Uusi makukokemus. Jippijaijee. Aina oon halunnu. Se loppu aikanaan. Kaksoispisteet anteeks. Niinhän siinä joskus käy, ihminen on vain pieni maanmatonen, en tajua mistään mittään. Pahoittelen ja suuresti. Käytän makkaranpaistotikkua uunissa ja kokeilen heti perään sormella että onko se kuuma. No, onko se sitten kuuma? Kertokaa kun ei typerä lapsi muuten usko.

Jaa syömään pitäis mennä. Näinkö on. Haista paska sanon minä. Kerran se epäilyttää mutta kyllä se sitten, hyvältä se kuulkaas tuntuu. Ja hyi hemmetti miten imelää tavaraa tulee taas telkkarista. Jotkut menivät naimisiin. No onnee vaan, kyllä se siitä, olkaa vaan onnellisia. Ylisöpöä suorastaan. Kyllä sitä joskus voi elää onnellisena elämänsä loppuun asti et cetera et cetera ja sillee. Että ihan täydellä sydämmellä toivon kaikkea hyvää teille, TE IHMISET. Että antaa mennä vaan.

Puhutaanko jostain muusta? Niin. Ehkä. Pudotin salaattia lattialle. Nauran, eli en. En. En. Paljolla myytte aikakoneen? Kyllä mä vielä ikiliikkujan keksin, tehdäänkö vaihtokauppa? Haluaisin sen enemmän ku siivet joilla lentää hemmettiin. No ei nyt sinne mutta ensimmäinen sana mikä tulee mieleen, pahoittelen. Olen kukkaruukku koko pälli. Mitään muuta en haluais, mutta life sucks sometimes joten niin käy joskus. Että ihan oikein, pyydän nyt kaikilta anteeksi. Eritoten... Nojoo. Olisin vaa ollu hiljaa ja tehny tosiaankin jotain jännää.

Kadun. Ja pirusti. Typerä kun joskus on. Mutta eihän sille mitään voi. Miten se menee, ihminen voi vaikuttaa omiin valintoihinsa, siihen mitä se tekee? Vaikka pystyisitkin omiis vaikuttamaan, niin paskanvertaa et pysty toisiin ihmisiin vaikuttamaan, joten onko tuostakaan faktasta sitten mitään hyötyä? Anti olla. Syökää minut sitten.

Jostain syystä tuli vaan taas kivat ajat mieleen. Sirius Musta makaa olohuoneen pöydällä, ja minä haluan sänkyni täyteen piruja. Hyvin isoja söpöjä piruja, sellaisia pehmoisia. Pehmoleluja. Ikinä en ole punaista ruusua saanut sellaiselta, jolta haluaisin. En ole hullu. Mieleltään terve ihminen. Sininenkin ruusu on kiva, mutta sitä ei ole osoitettu minulle eikä siitä ole kuin kuivatukseen. Se ei sovi tänne. Ja hajotan tuon peilin.

Olin tänään vähän extra large. Vaatteet olivat märkiä ja likaisia, typerä ihminen ajelee ilman asianmukaista vaatetusta sateella ja ukkosella. Se minä olen. Siitä vaan veljen vaatekaapille. Aivan sama. Ja ämpeekolmosestakin loppui akku, siitäkään paljoa iloa ole lenkillä. Jospa tänäänkin naapurin koira tulisi ja purisi? Jes.

"Kolme toivetta." Jaa kolme? Mitä mä haluaisin? Sitä ei moni tiedäkään, ja parempi vain ettette tiedä. Se mitä mä haluan, on aina sellaista, jota mä en voi saada. Karhunmarja. Jospa mä suosiolla pysyisin vaan siinä pitkässä matikassa enkä ajattelisi, ikinä. Ajattelisi mitään sellaista mistä hajoo pää. Nytkin voisi ihan tosissaan olla a) lukemassa b) lenkillä c) tekemässä töitä. No enpähän tule enää tänään. Mikähän olisi tämän päivän järjestys...

Sekosin. Markku puhui koeviikoista. Ei iskenyt ahdistus, ei, nevaeva. No antaa ahistaa, mieluummin mä ahdistusta tunnen ku jotain muuta nannaa. Ja arvuutelkaa ihan rauhassa, ai niin, ette te näitä lue :D HAH! Ihan omaksi ilokseni näitä kirjoittelen. Minä en ainakaan tällaista tekstiä lukisi, joten oma on vikanne.

Ihminen on erehtyväinen. Jaa, no antaa olla sitten. Psykan tunnilla kävi ilmi, että haluaisin olla lumileopardi. Ja muut näkevät minut tiikerinä. Todellisuudessa olenkin sitten susi. Diggaan, ainakin melkein. Jos sais nukuttua. Kaikki on hyvin. Aina ollut. Kyllä mä vielä joku päivä vaikenen, olkaa huoleti.

Tiesittekö että Jamera vetää vähän välistä kun sinne myy lukiokirjoja? No ei se mitään, tuli vaan mieleen. Kyllä te sen tiesitte, mutta luulin taas olevani viisas. Miksi ihmiset neuvovat, että ei kannata edes yrittää olla täydellinen, vaikka he itse parhaillaan siihen pyrkivät? Miksi minulle neuvotaan näin, mutta kuitenkin kusetetaan ihan kympillä? En minä edes tavoittele mitään täydellisyyttä, jostain syystä ihmiset ymmärtävät minua väärin.

Aloitin saksan lukiossa. Ja hyvin menee... Lähden Ruotsiin, katotaan vaan, mä joku viikonloppu lähen. En pärjää ni sitten on pakko pärjätä, kyllä mä vielä joku kaunis päivä lähden. Ja sinne hemmetin Saksaankin lähden. Antakaa jo sitä alkoholia.

Äsken satoi. Mutta nyt menen tekemään jotain jännää. Hyvin jännää. On se vaan niin hauskaa. Pahoittelen käytöstäni. Paljon paskaa yhdessä tekstissä.

-whim sanoo:
vittu.
-whim sanoo:
vattu.
-whim sanoo:
karhunmarja.

ni millo se joulu sitten on? HAH!

I wanna be a fucking rockstar.

HAH! Se on mahti joka noin sano.

Ehkä tää mun kaula on mitä on, jos oon palanu kesällä?

Woke up today,
the good and the bad and the ugly dreams are gone
...jumped off the carousel

Tulitikusta saa tehtyä oikein käypän kertakäyttöhammastikun.

Mopolla ajaminen ei onnistu rannetuen kanssa. Eikä kyllä pahemmin puujaloilla käveleminenkään.

Jos mopokypärä on yhdenkään koon liian iso, joudut ajamaan visiiri auki koska se huurustuu.

Hassua. Niitä en oo nähny pitkään aikaan... Eikä ollu kivaa, todellakaan.

Tais olla syksy tai jotain. Mää himmailin täällä kotipihassa, ku kuulu naisen kiljumista ja huutamista, se oli yks sukulainen. Hädissäni mietin että mistä se kuuluu, kiersin pihaa ympäri ämpäri, sit tajusin että se tulee järven takaa, metästä... Juoksin sählänä järvenrannan ja pihan väliä, sitten isä tuli pihaan. Käskin sitä kuuntelemaan, ei se oikee ymmärtäny. "Jos sää et mee sinne niin sitten minä meen", sanoin sille ja lähin rantaan veneen luo. Kyllä se siihen tuli venettä laittamaan, jostain syystä ei vaa oikee vaikuttanu siltä että se ymmärsi koko juttua. Mä tiesin että siellä on karhu, joka syö mun sukulaista. Söi ensin mustikat sen kopasta, ihminen oli hädissään ja juoksi karkuun. Karhu juoksi perään. Tarras hampaillaan kiinni käsivarresta. Puri. Raateli. Nosti ilmaan... Sitä huutoo kesti aika kauan, ei me ikinä päästy sinne rannan toiselle puolelle. Sitten se kiljuminen loppu.