IRC-Galleria

"Tiedätkö," hän sanoi epätavallisen alakuloisena, "kerran kysyin isältä, miksi kentit ovat pieniä, miksi emme ole isoja niin kuin ihmiset ja haltiat. Halusin tosiaan olla iso." hän sanoi pehmeästi ja oli hetken hiljaa.
"Mitä isäsi sanoi?" Fizban kysyi lempeästi.
"Hän sanoi, että kentit ovat pieniä koska meidän on tarkoitus tehdä pieniä tekoja. 'Jos katsot maailman suuria asioita tarkkaan,' hän sanoi, 'näet, että ne onkin pantu kokoon monista pienistä asioista.' Tuossa isossa lohikäärmeessä tuolla alhaalla ei ole muuta kuin iso joukko pieniä veripisaroita, tai sinne päin. Pikkuasioista on kaikki lopulta kiinni."

We'll drown our sorrow to this endless sea
Together we'll unchain the rain
Escape the world into our sanctuary
There in my arms you'll be free

Your guilt I will justify, I'll make you mine
To have, to hold and embrace

....

We'll drown our sorrow to this endless sea
Together we'll unchain the rain
And share our secret nighttime fantasy
Together in forever sleep.

Ei ole putki edennyt kuin vasta toiseen episodiin.

En ole velkaa enää kenellekään, jos nyt oikein muistan :P

Espoosta tuli Hämähäkkijumala.

Pahaa, ainakin Mellarissa.

En muutu eri ihmisten seurassa: Yhä tiedän, millainen ihminen haluan olla ja mitä haluan tehdä. Arvostan edelleen niitä samoja asioita, ja minua inhottaisi tietyissä tilanteissa käyttäytyä väärin. Kuitenkin, eri ihmisten seura (tai erilaisten ihmisten seura yhdistettynä) tuo heistä itsestään uusia piirteitä esiin, jotka harmittavat ja pistävät miettimään. En kerro asioita, joita ei saisi. En puhu pahaa, koska pelkään, että silloin minustakin puhutaan, joten kerron vain sen, mikä itseäni harmittaa muiden toiminnassa. Nyt se on harmittanut erityisen paljon, ja se sattuu.

Kipuun tottuu, mutta kauan se kestää. Sattuu, mutta kuitenkin tunnoton eikä jaksa itkeä samaa asiaa. EI VÄLINPITÄMÄTÖN. Eikö meidän kaikkien pitäisi olla samanarvoisia?

"Rankasti" työvuoroja tässä kuussa. No, oli siihen varauduttu.