IRC-Galleria

Kaikkein yleisimmät psykedeelit ovat LSD ja sienet. Kannabis, joskin
tavallaan psykedeeli, ei ole voimakkuudeltaan läheskään samaa luokkaa
"oikeiden" psykedeelien kanssa, ainakaan tyypillisesti käytetyillä
annoksilla. Se pystyy silti osoittamaan alkoholin/nikotiinin/kofeiinin
käyttäjille, että muunkinlaisia aineita on olemassa. Suuri osa tästä
tekstistä soveltuu myös MDMA:han, joskin sekin sijoittuu eri luokkaan.
Lisäksi sen yleisimmät käyttötavat eivät ole niinkään tajuntaa laajentavia
kuin fyysisesti ekstaattisia. Lisäksi on tietenkin DMT, 2C-B ja koko joukko
muita eksoottisia aineita, joihin keskivertohenkilö ei törmänne kovinkaan
usein. Näistä annetaan lisäinformaatiota KAL:ssä.

Niille onnekkaille ensikertalaisille, joilla on valinnanvaraa,
suosittelisin sieniä. Sienitrippi kestää korkeintaan kuusi tuntia,
kun taas LSD-trippi saattaa kestää jopa 12 tuntia. Näistä kuudesta
lisätunnista ainakin muutama on lähes aina liikaa, varsinkin ensi kertaa
tripatessa. Jotkut ihmiset kylläkin pitävät LSD:tä "positiivisempana" tai
"piristävämpänä" psykedeelinä kuin sieniä, jotka vaihtelevat enemmän
mielialan mukaan. Itse näen lyhyen keston tärkeämpänä: negatiiviset
ensitripit ovat joka tapauksessa hyvin harvinaisia.

Annostuksen tulisi olla melko alhainen: annosta voi aina nostaa seuraavalla
kerralla, jos se on liian alhainen, mutta liian voimakasta annosta ei
voi enää heikentää. Mustan pörssin markkinoilla on valitettavasti hyvin
vaikeaa arvioida annoksen voimakkuutta, joten on hyvä idea antaa jonkun
kokeneen trippaajan ensin arvioida kyseisen erän voimakkuus. Lue LSD ja
Psilocybe FAQ:t tarkkaa annostusta varten. Varo erityisesti LSD:n kanssa
tekemästä virhettä "mitään ei tapahdu, pitää kai ottaa lisää", kun olet
nauttinut ensimmäisen annoksen. Odota aina ainakin yksi tunti psilosybiinin
ja ainakin kaksi tuntia LSD:n kanssa, ennen kuin päätät ottaa enemmän
"tehostaaksesi" trippiä.

Toisaalta, Dave Gross'in sanoin:

Mutta ei liian alhainen. Ensimmäinen trippi on tärkeä ja ensikohtaamiseen
psykedeelisen kokemuksen kanssa tuntuu sisältyvän erityistä potentiaalia.
IMHO voi olla hyvä, että ensimmäinen trippi on voimakas - sukella sekaan
sen sijaan että kahlaisit. Matkalla on kaksi tavoitetta - vähentää huonon
tripin mahdollisuutta ja voimakkuutta sekä lisätä hyvän tripin syvyyttä
ja sanoinkuvaamatonta intensiivisyyttä. Molemmat tavoitteet ovat tärkeitä,
mutta jos turvallisuus olisi pakottavan tarkeää, tuskinpa edes harkitsisit
laittoman, tajuntaamuuttavan kemikaalin käyttöä. Tarvitaan tasapainoa
varovaisuuden ("Kuinka trippaan turvallisesti") ja innostuksen ("Kuinka
nähdä jumala, olla jumala ja tehdä jumala tarpeettomaksi Pink Floydia
kuunnellessa") välillä.

<> 2.1 Kumppaneiden valinta

Trippiä varten valitun ryhmän dynamiikka on ratkaisevan tärkeä. Seuraavassa
tarkastellaan asiaan vaikuttavia tekijöitä yksi kerrallaan:

- Millaisia ystäviä

Lainatakseni anonyymiä tekstiä, joka kuvaa sopivia matkakumppaneita
loistavasti:

"Valitse joku, joka on valmis kuuntelemaan, kun laulat samaa laulua
uudestaan ja uudestaan, nuotin vierestä ja virheellisin sanoin.
Joku, jonka läsnäolo ei saa sinua tuntemaan itseäsi vaivautuneeksi,
ja joka ei tunne itseään vaivautuneeksi, nähdessään sinun kuolaavan,
nauravan, itkevän, laskevan allesi pelosta tai puhuvan Jumalalle.
Joku, joka on valmis pitämään kiinni kädestäsi vessassa käydessäsi,
ettet pääse putoamaan ja huuhtoutumaan veden mukana viemäriin.
Kenties joku hieman itseäsi fyysisesti vahvempi.

Ehdottomasti joku, joka on tripannut aiemminkin, useammin kuin kerran.
Joku, jolla on tarinoita kerrottavana - ja asioita joista he osaavat
olla hiljaa. Joku, joka tuntuu ottavan asian vakavasti, mutta pystyy
silti suhtautumaan siihen huumorilla.

Ehdottomasti joku, jolla on myötätuntoa ja viisautta.

Ehdottomasti joku, joka ei jätä sinua yksiksesi edes hetkeksi.

Jos valitset jonkun, jonka kanssa kanssa saatat tuntea olosi
seksuaaliseksi, varmistu siitä, että hän hyväksyy kömpelön,
hihittävän hölmön, ja ettei hän pahastu, jos et kykene tai unohdat.

Jonkun, joka kykenee pysymään rauhallisena ja pitämään sinut
rauhallisena, jos käyt levottomaksi.

Jos löydät jonkun, joka täyttää kaikki nämä vaatimukset, harkitse
avioliittoa. Yritä olla sen arvoinen."

- Ryhmän koko

Yksinään trippaaminen, varsinkin ensimmäisellä kerralla, on varsin
hölmöä. Kaksi merkittävää tekijää vaikuttaa ryhmäkoon valintaan.
Ensinnäkin, kokemattomien henkilöiden ollessa kyseessä ystävän tai
ystävien läsnäolo vähentää mahdollisuutta, että joku joutuu paniikkiin.
Toisaalta, ryhmän koon kasvaessa geometrisesti, jännitteet ja
vastakkainasettelut ryhmän sisällä kasvavat eksponentiaalisesti,
mikä luo kireän ilmapiirin ja lisää huonojen trippien mahdollisuutta.
Parilliset luvut ovat myöskin suositeltavia, koska jos/kun ryhmä
hajoaa pareiksi, ei ole mukavaa joutua olemaan se, joka jää yksin.
Suosittelemmekin seuraavia ryhmäkokoja:

Kaikki kokemattomia: 3-4
Yksi kokematon: 2-3
Kaikki kokeneita: 2

Jos kaikki ovat kokemattomia, joukossa pitäisi myös olla opas, joka
ottaa vain vähän tai ei laisinkaan. Hän voi siten tarvittaessa paremmin
avustaa muita sekä yleensäkin tarvittaessa toimia linkkinä muuhun
maailmaan. Oppaan läsnäolo on suositeltavaa myös muille kuin
ensikertalaisille, joskin muuttuu todella tärkeäksi vasta suuria
annoksia käytettäessä.

Kokenut opas, kuten psykoterapeutti tai shamaani, pystyy joskus
toimimaan suurempienkin ryhmien, esimerkiksi 8-16 hengen kanssa,
mutta yleensä kaikilla ryhmän jäsenillä on ainakin jonkin verran
aiempaa kokemusta.

- Luottamus ryhmässä

Tämä on kenties tärkein yksittäinen tekijä. Jos pystyt luottamaan
ihmisiin, joiden kanssa trippaat, tunnet olosi rennoksi heidän
kanssaan matkan aikana ja pystyt käyttämään aikasi "tuottoisasti",
sen sijaan että pohdiskelisit paikallaolijoiden kätkettyjä
tarkoitusperiä. Kyky luottaa oppaan harkintakykyyn on siten
erityisen tärkeää.

- Sukupuoliseikat

Trippaaminen sopivan sukupuolen edustajien kanssa on hauskaa, mutta
saattaa myös tuoda mukanaan ongelman seksuaalisesta jännitteestä.
Tunteet saattavat tulla esille tripin aikana, mutta on myös mahdollista
tulkita väärin toisten signaaleja ja tehdä jotain, mikä osoittautuu
myöhemmin kiusalliseksi. Yleensäkin trippaaminen kahdestaan jonkun
kanssa on vähintään henkisesti melko intiimi kokemus, salatut
tunteet mahdollisesti nousevat pintaan ja estot eivät ehkä toimi
samalla tavalla kuin yleensä. Jälleen kerran, kannattaa tietää, millä
pohjalla ollaan liikkeellä, niin ei tule harmillisia tilanteita.
Kannattaa myös huomata, että ihmisten, joilla on ongelmia suhteessaan
(eronneet äskettäin, riitelevät jatkuvasti yms.), ei tulisi tripata
yhdessä, koska tällöin trippi todennäköisesti keskittyy juuri näihin
kielteisiin seikkoihin.

Keskeinen ominaisuus on jälleen kerran luottamus. Jos kaikki ryhmän
jäsenet ovat valmiita luottamaan toisiinsa, ongelmia ei pitaisi ilmetä.
Esille tulevista asioista keskusteleminen ja ryhmämeditaation kaltaiset
harjoitukset saattavat osoittautua hyödyllisiksi. Myös yhteinen
MDMA-kokemus saattaa auttaa.

Yksi trippausryhmistämme törmäsi ongelmaan tässä asiassa, usean
kuukauden ajan ryhmän kolmen jäsenen kesken vallitsi erittäin
epämiellyttävä epäluottamuksen ja vainoharhaisuuden ilmapiiri.
Lopulta tilanne muuttui sietämättömäksi ja kohdattiin, suoran
ja rehellisen keskustelun kautta ongelma ratkesi ennenkuin se
räjähti naamallemme.

Tarinan opetus: älä anna tämän sattua omalle ryhmällesi. Tämäntapaisista
asioista keskusteleminen saattaa rikkoa etikettiä ja tuntua nololta,
mutta se on _paljon_ parempi vaihtoehto kuin joutua elämään jatkuvasti
epävarmassa ja myrkyllisessä ilmapiirissä.

- Päätöksenteko

Eturistiriitoja saattaa syntyä eritoten suurissa ryhmissä tripatessa.
Muutamia suositeltavia ohjeita:

= Kysy aina kaikilta läsnäolevilta käykö, että vaihdat musiikkia,
laitat valot päälle, tms.

= Jokaisella ryhmänjäsenellä tulisi olla absoluuttinen veto-oikeus,
eli jos kaikki muut haluavat tehdä asian X, mutta joku ei todella
halua, niin ryhmä ei tee asiaa X.

= Opas ratkaisee viimekädessä erimielisyydet.

- Annokset ryhmässä

Oppaan tulisi nauttia ainetta itsekin päästäkseen paremmin samalle
aaltopituudelle muiden kanssa ja tehdäkseen seuraavista 6 tai 12
tunnista vieläkin kiintoisampia. Hänen annoksensa ei kuitenkaan tulisi
olla niin suuri, että hän menettää yhteyden todellisuuteen. Suunnilleen
taso 2 on lienee sopivin. Mahdollisesti opasta lukuunottamatta
kaikkien paikallaolijoiden tulisi olla vaikutuksen alaisina, koska
ei-trippaajat erottuvat muuten joukosta ja tapaavat vetää muitakin
takaisin todellisuuteen.

<> 2.2 Paikan valinta

Ihanteellinen trippauspaikka on

- eristynyt, jottet törmää ystäviin/sukulaisiin/naapureihin matkan
aikana
- maaseudulla, jotta pääset pois kaupungin hyörinästä ja metelistä
nauttimaan luonnosta
- tuttu, jotta tunnet olosi kotoisaksi ja turvalliseksi
- mukava, eli tarpeeksi tilaa ja lepopaikkoja kaikille.

Valitettavasti kaikki nämä vaatimukset täyttävän paikan löytäminen
on useimmille meistä mahdotonta, joten on tyydyttävä vähempään.
Jos sinulla on oma asunto, hienoa. Varmista vain, että katkaiset
kaikki yhteydet ulkomaailmaan matkan ajaksi (irrota puhelin ja ovikello,
kytke matkapuhelin pois päältä tai äänettömäksi, kerro ihmisille,
ettet ole tavattavissa). Jos elät yhä kotona vanhempiesi luona,
valitse aika, jolloin olet absoluuttisen, täydellisen ja totaalisen
varma etteivät he pamahda ovesta sisään kesken trippisi. Harkitse
mökin vuokraamista viikonlopuksi tai kenties motellihuonetta. Hinta
ei liene kohtuuton, jos kaikki jakavat sen. Suomessa on tuhansia
edullisia kesämökkejä, lähes aina järven ja metsän läheisyydessä.
Ne täyttävät ihanteellisen trippauspaikan vaatimukset hienosti.

Parin ensimmäisen tripin aikana suosittelisin sisällä pysyttelemistä,
ainakin huipun ajan, kenties pistäytyen läheisessä puistossa, kun
vaikutukset alkavat hiipua. Toinen valinta on yö- ja päivämatkojen
välillä. Yöllä visuaalit tulevat selvemmin esiin ja hämärä lisää
asioiden tripahtavuutta sekä ulkona käynti on helpompaa, koska
liikkeellä on vähemmän ihmisiä. Yöllä trippaamisessa on myös se etu,
että pääset nukkumaan suoraan matkan jälkeen ja heräät aamulla pirteänä.
Toisaalta taas yöllä asiat saattavat vaikuttaa hieman liiankin
oudoilta ja ryöstetyksi joutuminen tripatessa _ei_ olisi mukava
kokemus.

Kunhan saat hieman kokemusta ja kykenet toimimaan ei-trippaajien kanssa
matkan aikana, voit heittäytyä seikkailuhenkiseksi ja lähteä telttailemaan
metsään, käydä uimarannalla, huvipuistossa, reiveissä... Leary (kai) sanoi
joskus, että suurin syy ihmisten psykedeeleihin kyllästymiseen on, että he
tekevät aina samoja asioita trippaillessaan sen sijaan että kokeilisivat
jotakin uutta.

<> 2.3 Pakkaaminen

Aloita "pakkaaminen" paria päivää ennen matkalle lähtöä. Lataa aivoihisi
kaikkea, minkä arvelet hyödylliseksi. Itse pidän luontodokumenteista,
koska ne on helppo pakata (TV tai video). Kirjatkin käyvät hyvin, mutta
ovat hitaampia. Ajan viettäminen luonnon keskellä hiljaa ja rauhallisesti
sekä meditointi varmistavat, että saan tarpeeksi henkistä energiaa ja
iloa mukaani. Yritä irtautua tavanomaisista kuvioistasi ja mikäli olet
stressaantunut, yritä pitää vielä muutama ylimääräinen päivä vapaana
kaikesta ennen matkalle lähtöä.

Harkitse mitä syöt matkaa edeltävien 8-12 tunnin aikana. Olisi hyvä saada
hieman energiaa varastoon matkan ajaksi, joten pienehkö, hiilihydraatti-
ja proteiinipitoinen ateria 3-4 tuntia ennen trippiä on hyödyllinen
varsinkin pidemmille LSD-matkoille. Toisaalta, paastoaminen tai pelkän
nesteen nauttiminen trippauspäivänä saattaa antaa matkalle keveyttä,
joka on hyödyllistä uskonnollisesti tai shamanistisesti suuntautuneelle
matkalle. Jos syöt aterian 1-2 tuntia ennen matkaa, nauttimasi psykedeeli
imeytyy hitaammin (paitsi kielen alta imeytetty LSD), ja saattaa lisätä
pahoinvoinnin ja ruuansulatuskanavan häiriöitä niillä, jotka ovat tähän
taipuvaisia. Voi olla hyvä idea välttää rasvaisia ruokia trippauspäivänä,
joskin pieni määrä suklaata sienten kanssa on meksikolainen perinne.

Vältä epämiellyttäviä tilanteita juuri ennen matkaa. Jos katsot liikaa
kauhuelokuvia tai pidät parin tunnin huutokilpailun vanhempiesi tai
tyttö/poikaystäväsi kanssa, tämä tunnelataus luultavasti heijastuu
matkan kulkuun.

<> 2.4 Musiikki

Yksi settingin tärkeimmistä tekijöistä on musiikki, varsinkin kaupungeissa,
missä musiikki voi olla tarpeen peittämään ja muuttamaan jokapäiväistä
äänimaisemaa. Musiikki voi elävöittää mielikuvitustasi lukemattomin tavoin.
Musiikki voi viedä sinut mukanaan, lohduttaa tai tehdä olosi uskomattoman
hyväksi. Se voi kuitenkin saada sinut myös surulliseksi, hermostuneeksi tai
vihaiseksi. Siksi oikeat musiikkivalinnat ovatkin hyvin tärkeitä. On olemassa
trippausmusiikkia ja trippausmusiikkia - riippuen omista tavoitteistasi.
Keskityn tässä lähinnä syvällisempään puoleen, musiikkiin shamanistisille
matkoille, avaruusmatkailuun ja voimakkaisiin taikasienikokemuksiin.
Kirjoitan omasta kokemuksestani, oman viitekehykseni kautta, joten kaikki
ehdotukset tuskin ovat sinun mieleesi - olin itsekin usein epäluuloinen,
mutta tulokset ovat monesti hämmästyttäviä ja yllättäviä. Musiikki, josta
pidät tavanomaisessa tajunnantilassa, ei luultavasti ole ideaalinen
vaihtoehto - esimerkiksi suuri osa nykyään tuotetusta ambientista ei ole
kovin hyvää trippaamiseen, vaikkakin luultavasti erinomaista kuunneltavaa
juuri ennen ja jälkeen matkan. Yritä löytää musiikkia, joka on rauhallista,
ei liian hektistä tai nopeaa, ei perustu liikaa rakenteisiin ja pysyy
tarpeen vaatiessa taustalla.

Tyypillinen matkamusiikki noudattelee seuraavaa kaavaa:

1. tunti: Iloista, rentouttavaa, ei välttämättä kovin syvällistä musiikkia.
Orbin _Adventures Beyond the Ultraworld_ on mainio, "Little Fluffy Clouds"
saa sinut juuri oikealle tuulelle.

2.-3. tunti: Huippu ajoittuu tälle välille, joten musiikkivalintaan tulisi
kiinnittää erityistä huomiota. Valitse jotain hyvin hiljaista ja rauhoittavaa.
Edempänä on lukuisia ehdotuksia.

4.-6. tunti: Lisää samaa tai ei mitään. Tässä vaiheessa musiikki on
pelkästään taustalla ja valinnalla ei ole enää niin suurta merkitystä.

Ylläolevat ajat koskevat psilosybiiniä, kerro kahdella LSD:tä varten.
Seuraavassa muutamia esimerkkejä matkamusiikista:

Ambient - tällä nimellä tehdään nykyään paljon erilaista musiikkia ja voi
olla vaikeaa löytää jotakin todella ambientaalista kaikkien ambient-tekno/dub
julkaisujen joukosta. Omiin kaikkien aikojen suosikkeihini kuuluvat mm.
Ashra Temple, John Cage, Cluster, Brian Eno, Robert Fripp, Steve Hillage,
Daniel Lanois, Pink Floyd, David Toop & Max Eastley, Tangerine Dream ja
Tuu. Kaikki näistä ovat kokeilemisen arvoisia. Monet musiikkikaupat
niputtavat nämä virheellisesti New Age -nimikkeen alle kaiken maailman
kristalliparannusmusiikin kanssa. Kevyemmällä ja teknommalla puolella
kokeilun arvoisiä ovat mm. Aphex Twin, James Bernard, FFWD, FSOL, Pete
Namlook, The Orb (varsinkin vanhat julkaisut), William Orbit, Seefeel,
Sun Electric ja Terre Thaemlitz.

Etno - musiikkia eri kulttuureista ympäri maailmaa ja erityisesti shamanistista
tai uskonnollista musiikkia - shamanistista rummutusta, digeridoota,
gregoriaanista kirkkolaulua, buddhalaisten munkkien messuamista tai
muuta vastaavaa. Meditaatiomusiikkikokoelmat voivat olla erittäin hyviä.
Tällaista musiikkia on julkaistu suuret määrät ympäri maailmaa.

Minimalismi - erityisesti Terry Riley. Steve Reich, Philip Glass ja
Lamonte Young ovat tehneet "psykoakustista musiikkia". Riley on
erityisen.. sanoinkuvaamatonta.

Hiljaisuus - joko täydellinen hiljaisuus tai luonnon ääniä - kaikkien aikojen
parasta matkamusiikkia. Sateen ropina voittaa jotakuinkin kaiken musiikin,
mitä ihmiset ovat saaneet aikaan. Kokeile. Täydellistä.

Muut - jotkut pitävät kovasti vaikkapa industrialista tai rapista, ja joskin
kummatkin kuulostavat varmasti mainioilta "tehostettuna", niihin tapaa
kuitenkin sisältyä epämiellyttäviä tai jopa pelottavia elementtejä, joita
olisi paras välttää kunnes tuntee käyttämänsä aineen hyvin. Välillä hieman
tuhdimpi tekno (trance, acid, progresiivinen) on hienoa - itse pidän
Orbitalin Orbital 2:ta nerokkaana - mutta yleensä liika perkussio (biitti)
ei ole hyvästä. Monet pitävät klassisesta. Kannattaa välttää kovin synkkiä
tai mahtipontisia teoksia, ne saattavat olla ahdistavia. Kannattaa kokeilla
musiikkia, josta normaalistikin pidät, mutta miettiä myös millaisia
tunteita se tapaa herättää ja haluatko kohdata noita tunnetiloja matkallasi.

Todelliseen "trippiin" neuvoni on kuitenkin: pakonopeuden saavutettuasi sammuta
valot, säädä musiikin voimakkuus subliminaalisen rajamaille, rentoudu ja
virittäydy Maan aaltopituudelle.

<> 2.5 Trippilelut

Trippilelut tulisi ottaa esiin vasta kun matkan huippu on selvästi ohitse ja
ryhmä alkaa palailla takaisin hyperavaruudesta ja kykenee taas toimimaan.
Jotkut kylläkin jatkavat mielellään pelkästään musiikin kuuntelua tai
hengellisempiä pyrkimyksiä. Ohessa joitakin ehdotuksia:

- Suhtautuminen kirjoihin vaihtelee. Useimmat pitävät lukemista hankalana,
kun taas toiset pitävät trippaamista ainoana tapana ymmärtää esim. Joycea.

- Sitrushedelmät, erityisesti appelsiinit. Tajunnanräjäyttävä yhdistelmä
tuoksua, rakennetta ja makua. Tuoremehu on kelvollinen vaihtoehto.

- Väriliituja tai maaleja piirtämiseen.

- Rummutus voi luoda mukavan transsinomaisen kokemuksen, joko yhden hengen
rummuttaessa koko ryhmälle tai kaikkien liittyessä mukaan.

- Hyytelöt ja hyytelömäiset ruoat.

- Mitä tahansa pimeässä hohtavaa, ymmärrettävistä syistä ei kuitenkaan
mielellään pääkalloja tai luurankoja.

- Mitä tahansa hohtavaa.

- Tuoreet kukkaset näyttävät upeilta ja tuoksuvat uskomattomalle.

- Ruoka-aineet tarjoavat runsaasti valinnanvaraa. Sitrushedelmien,
makeisten, hyytelöiden ja muiden perinteisten suosikkien lisäksi
kannattaa kokeilla jäätelöä, vauvanruokia (hedelmä- ja marjapitoisia),
hiilihapotettuja virvoitusjuomia... Kannattaa huomata, että useimmat
ihmiset pitävät matkan aikana syömistä hankalana, joten kyse on
enemmänkin maistelusta. Turha siis varata suuria ruokamääriä.

- Suitsuke, varsinkin pimeällä kun voit heilutella tulipäätä ympäriinsä
tracereiden luomiseksi tai katsella savua taskulampun valossa. Tuoksu
tuo myös mukavan lisän ilmapiiriin.

- Koosh-pallot, mitä isompia sitä parempi, ovat ehdottoman kosmisia.
Suosittelen erityisesti Sateenkaarikooshia, joka on iso ja värikäs.

- Peilit ovat kiinnostavia, mutta niissä on vaaransa. Ellei sinulla ole
hyvä itsetunto, toisin kuin useimmilla, kasvosi tapaavat peittyä
karvoihin/ötököihin/näppylöihin/tms. peiliin katsoessasi. Toisaalta,
jotkut pitävät kovasti peileistä tripin aikana ja joissakin tapauksissa
ihmiset ovat kertoneet itsetuntonsa kohentuneen pitkän peiliintuijotuksen
jälkeen.

- Elokuvat ansaitsevat miltei oman lukunsa. Koska kaikilla on omat
suosikkinsa, mainitsen vain yleisimmät. The Mind's Eye ja Beyond the
Mind's Eye, molemmat tietokoneanimaatiota, ovat klassikoita. Disneyn
Fantasia ja Liisa Ihmemaassa samoin. Koyaanisquatsi on myös
suosittu. Kannattaa välttää mieltäkääntäviä elokuvia, kuten David
Lynchin tuotanto, Natural Born Killers, Tetsuo jne., ne ovat liian
pelottavia ja vaikeita seurata vaikutuksen alaisena.

- Soittimilla, varsinkin kitaroilla, on hauska leikkiä.

- Luonto on äärimmäinen trippilelu. Piste. Suosittelen erittäin vahvasti
ulkona käymistä, varsinkin öisin; olen täysin vakuttunut että öinen
metsä on tripatessa hienoin asia koko maailmankaikkeudessa. Aurinkoisen
uimarannan ohella, ja auringonlaskunaikaisen järven, ja lumen peittämän
pellon täysikuun aikaan, ja...

- 20-30 hertsin taajuudelle asetetut stroboskoopit ovat mainioita. Varoitus:
stroboskoopit saattavat laukaista kohtauksen henkilöillä, joilla on
piilevä epilepsia. Testaa tämä etukäteen.

- Pehmolelut ovat ehdottomia. Ne ovat miellyttävä linkki todellisuuteen ja ennen
kaikkea niitä voi halata, niillä voi leikkiä ja heitellä niitä ympäriinsä.

- Televisio on ristiriitainen vaihtoehto, jotkut pitävät siitä, jotkut eivät
voisi ajatellakaan viettävänsä matkaansa tv:n ääressä. Jos haluat kokeilla
tätä, piirretyt (erit. Reboot) ovat hyvä vaihtoehto. Teletapit ovat myös
parhaimmillaan erinomaisia. Iso Hali! Uudestaan!

- Ääntely. Pelkästään vokaaleilla leikkiminen tai glossolalia (omatekoinen
"kieli" vokaaleja ja konsonantteja käyttäen) voi olla hauskaa, joko ryhmässä
tai ringissä yksi kerrallaan.

- Vesi. Voit juoda sitä, roiskia sitä ja jos sitä on tarpeeksi, jopa
kahlata siinä tai (iik!) upottaa itsesi siihen. En kylläkään suosittelisi
varsinaisesti uimaan matkan aikana, varsinkaan tuntemattomissa vesissä.

- Ihmiset. Kanssaihmisistäsi irtoaa aivan hämmästyttävästi huvia matkan
aikana, joskin olisi tietysti suotavaa, että huvitus tapahtuisi heidän
kanssaan eikä kustannuksellaan. Esimerkiksi jo pelkät kommunikaatioyritykset
voivat tuottaa kerrassaan hämmentäviä tilanteita.

Kokeile kaikenlaista ympärilläsi olevaa. Luonnosta löytyy loputon määrä
jänniä asioita, vaikkapa pikkukivet kuten lemmikkikiveni/amulettini
Herbert (jonka löysin erään päivänä rannalta muuntuneessa tajunnantilassa
ja joka on ollut uskollinen seuralaiseni siitä lähtien) voivat tuottaa
hupia tuntikausiksi.

<> 2.6 Aineiden yhteisvaikutukset

Useimmat aineet, laillisia tai ei, eivät luo hyviä yhteisvaikutuksia
psykedeelien kanssa, joten niitä on parempi välttää. Tietenkään
useimmilla käsikauppalääkkeillä, esimerkiksi aspiriinilla, ei ole paljon
merkitystä - paitsi ettet todellakaan halua päänsärkyä tripatessasi -
mutta vaikkapa masennuslääkkeet luovat kaikenlaisia arvaamattomia
vaikutuksia. Jotkin (esimerkiksi Prozac) heikentävät vaikutusta, kun
taas toiset (esimerkiksi litium) voimistavat sitä aivan liikaa.

Ylläolevaan on kolme merkittävää poikkeusta:

* Kannabiksella on matkan aikana poltettuna kolme tyypillista seurausta.
Poltettuna ennen tai heti nauttimisen jälkeen, se yleensä "pehmentää"
vaikutusta. Huipun aikana poltettuna se tekee matkasta voimakkaamman.
Huipun jälkeen poltettuna se tuo tripin hetkeksi "takaisin". Huomioi,
että nämä ovat vain /tyypillisiä/ vaikutuksia ja eri yksilöt saattavat
reagoida eri tavoin.

* MDMA (ekstaasi) toimii hyvin sekä LSD:n että psilosybiinin kanssa.
MDMA:n ja LSD:n yhdistelmää kutsutaan "candyflipiksi" ja MDMA:n
ja sienten yhdistäminen tunnetaan "MX-ohjuksena" (M = mushrooms,
X = ecstasy). Vaikutukset vaihtelevat muun muassa ajoituksen mukaan,
mutta joskus MDMA:ta käytetään luotaamaan omaa mielentilaa ennen matkaa
ja vahvistamaan positiivista perusvirettä ennen psykedeelin nauttimista.

* Typpioksiduuli (N2O, ilokaasu) laukaisee tripin hetkeksi tasolle 4/5.
Muista hengittää ilmaa aina välillä, kun kokeilet tätä.

<> 2.7 Muuta

Vaatetuksen kannattaa olla rentoa ja helposti puettavissa tai riisuttavissa.
Ruumiinlämposi voi nousta pari astetta, joten keveä pukeutuminen auttaa.

Pidä saatavilla juotavaa (mieluiten vettä tai mehua, joskin hiilihapotetut
juomat ovat hauska trippilelu) ja kevyttä naposteltavaa syötäväksi
jälkikäteen. Katso kohdan 2.5 listaa suosikeista.

Pidä valot poissa päältä tai himmeällä. Vältä punaisia valoja; näkökentän
muuttuminen punertavaksi matkan aikana on yleistä, etkä halunne pahentaa
tilannetta.

Monet valmistautuvat matkaan jonkintyylisillä ruumiinharjoituksilla,
erityisen suosittuja ovat jooga ja hieronta. Varsinkin yhdistettynä
paastoamiseen/vähäiseen syömiseen, nämä voivat auttaa ohjaamaan
matkaa henkisempään suuntaan ja vähentää "häiriöitä" sen aikana.
Ohjattu meditaatio/visualisaatio matkan alussa on myös suosittua.

Tripatessa et välttämättä tulkitse ruumiisi antamia signaaleja samalla
tavoin kuin yleensä. Jos olet vaikkapa nälkäinen tai janoinen, taikka
sinulla on kylmä tai kuuma tai sinun pitäisi käydä vessassa, nämä
viestit saattavat viipyä tai muuttua matkalla tietoisuuteesi. Jos jossain
vaiheessa trippiä tunnet olosi kiihtyneeksi, tyytymättömäksi tai
ärtyneeksi, muttet oikein löydä asialle syytä, kokeile seuraavia:

* Vaihda musiikkia, jos musiikki on soimassa
* Muuta valaistusta
* Käy vessassa
* Juo lasi vettä

<> 2.8 Matkan tarkoitus

Lainaten suoraan _The Psychedelic Experienceä_:

Mikä on tavoitteena? Klassinen hindulaisuus tarjoaa neljä vaihtoehtoa:

(1) Henkinen kasvu, älyllinen ymmärrys, terävöitynyt näkemys itseen ja
ja kulttuuriin, elämäntilanteen parantaminen, nopeutettu oppiminen,
ammatillinen kehitys.

(2) Velvollisuus, muiden auttaminen, huolenpito, kuntoutuminen.

(3) Huvi, aistillinen nautinto, esteettinen mielihyvä, läheisyys toisiin,
puhdas kokemus.

(4) Transsendenssi, vapautuminen egosta ja aika-avaruuden rajoista;
mystinen yhtyminen.

Ekstrovertissä transsendenttisessä kokemuksessa minä yhtyy ekstaattisesti
ulkoisiin esineisiin (esimerkiksi kasveihin, toisiin ihmisiin). Introvertissa
kokemuksessa minä yhtyy sisäisiin elämänprosesseihin (valoja, energia-aaltoja,
ruumiintoimintoja, orgaanisia muotoja ja niin eedelleen). Kumpikin tila voi
olla positiivinen tai negatiivinen, mihin vaikuttaa matkaajan set ja setting.
Ekstroverttiin kokemukseen pyrittäessä matkalle tulisi ottaa mukaan
kynttilöitä, kuvia, kirjoja, suitsuketta, musiikkia tai nauhoituksia,
joiden tarkoituksena on ohjata tajuntaa haluttuun suuntaan. Introverttiä
kokemusta varten tulee pyrkiä poistamaan kaikki ärsykkeet: ei valoa,
ei ääntä, ei tuoksuja, ei liikettä.

[...ja sitten osio toisesta osasta teosta: ]

Ihmiset yrittävät luontaisesti asettaa uudet kokemukset tuttuihin
henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin viitekehyksiin. Jotkut heikosti
valmistautuneet matkaajat esimerkiksi alitajuisesti tulkitsevat matkaa
lääketieteellisestä näkökulmasta. He etsivät oireita ja tulkitsevat kaikki
uudet tuntemukset sairauden tai terveyden merkkeinä, ahdistuessaan he
vaativat rauhoittavia lääkkeitä. Välillä huonosti suunnitellut matkat
päättyvät matkaajan halutessa sairaalaan.

Kapinointi perinteisiä arvoja vastaan saattaa olla joillekin syynä
kokeiluun. Tällainen naiivi pyrkimys tehdä jotakin kiellettyä tai
"rankkaa" voi himmentää kokemusta.

[Psykedeelit] tarjoavat mahdollisuuden nopeutettuun oppimiseen ja
tieteelliseen tutkimukseen, mutta alussa intellektualisointi voi
muodostua ansaksi. "Kytke mielesi pois päältä" on paras neuvo
noviiseille. Kun olet oppinut liikkumaan uudessa ympäristössäsi -
egon menetykseen ja takaisin - on aika aloittaa älyn harjoittaminen.
Pyrkimyksenä on vapauttaa sinut verbaalisesta tajunnantilasta
mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Sama pätee uskonnollisiin odotuksiin. Tällöinkin on aluksi parasta
vain lipua virran mukana ja yrittää pysytellä lennossa niin kauan kuin
mahdollista, lykäten teologiset tulkinnat myöhemmäksi.

Viihteelliset ja esteettiset viitekehykset ovat ymmärrettäviä.
Psykedeelinen kokemus tarjoaa ekstaattisia hetkiä, jotka ylittävät
kaiken mitä millään henkilökohtaisella tai kulttuurisella pelillä
on tarjota. Silkka aistiminen voi vallata tietoisuutesi. Ihmisten
välinen intiimisyys saavuttaa aivan uudenlaisia sfäärejä. Esteettiset
nautinnot - musiikki, taide, kasvit, luonto - nousevat moninkertaisiksi.
Mutta ego-peleihin liittyvät reaktiot - "Saan kokea tämän nautinnon.
Kuinka onnekas olenkaan!" - voivat estää täydelliseen egon menetykseen
pääsemisen.

[lainaus loppuu]

Toisin sanoen, on hyvä idea päättää etukäteen mihin ajattelit pyrkiä
ja varmistaa, että se sopii yhteen matkakumppaniesi pyrkimysten kanssa.
On hieman hankalaa yrittää päästä nirvanaan za-zen meditaation avulla,
kun kaverisi haluaa kokeilla miltä tuntuu reivata 100 desibelin voimalla
huudatettua 300 bpm hc-teknoa.

Asian kääntöpuoli on, ettei kannata yrittää suunnitella kokemustaan
etukäteen _liian_ tarkasti. Voit näet ainoastaan vaikuttaa matkan
suuntaan, et hallita sitä, ja mikäli et saavutakaan jotakin tarkkaan
määriteltyä tavoitetta, harmistut vain aivan turhaan. Kuten jo mainittu,
"kytke mielesi pois päältä."