IRC-Galleria

Tänään rikoin rajojani! Kiipesin vuohtomäen (tai jonkun vuohto-jutun) näkötornin päälle!!! Jokainen joka on nähnyt mut joskus korkealla kohdalla tietää että mulla on ihan kauhea korkeuskammo.. (ja ahtaanpaikankammo) Mutta sinnepä vain kiipesin.. ^^

Alas tulo olikin sitten IHAN hirveäääääääää.... 8| mutta selvisinpä siitäkin... en meinannut saada henkeä, kikatin hysteerisenä ja vapisin niin että olisi voinut luulla mun kaatavan koko tornin... :DD

Ehkä minä pikkuhiljaa pääsen eroon kammoistani... Seuraavaksi voisin ahtautua jonkin paikan ilmastointiputkiin, pitää kädellä perhosta ja hypätä benjihypyn... ;P ;P







(..no ei tod!!)

Sainpa muuten kortin.... =)

Pitäs lähtee tutustumaan oulun yöelämään... saas nähdä.. ;) :DD :P

Jänskää... :) saas nähdä mitä tästä illasta tullooo... :DD

äMp:pärissäni on pyörinyt jo monta viikkoa yksi Staminan laulu. Ei mulla oo mitään tietoa miten se sinne joutuin, varsinkin kun en mitenkään, siis en millään muotoa tai missään mielentilassa semmoisesta musiikista pidä!
Tänään kun olin partiokolon pihalla odottelemassa minnaa alkoi tuo laulu soimaan. Ajattelin että nytpäs kuuntelen sen niin voinpahan sitten puhtain mielin sanoa inhoavani bändiä. (Muuten aika kyseenalaista haukkua bändiä jota ei oo ees kuunnellut.)

Kävi niin että ei se nyt niin paha ollut. Tai no, jouduin hiljentämään sitä soitinta koska päähän meinas rueta koskemaan alusta lähtien ja jäi kyllä erittäin hämärän peittoon mistä laulussa oli pohjimmiltaan kyse, mutta jollakin hyvin kummallisella ja primitiivisellä tavalla (:P) laulu oli ihan kiva. En kai minä nyt sitten sitä bändiä niin paljon vihaa eikä ehkä tulevaisuudessa NIIN kiireesti vaihda laulua kun se tulee kohdalle... Ja ehkä jopa voisin kuunnellakin sitä jos tulee vastaan oikein synkkä ja vihamielinen päivä... Kerran 18vuodessa, kenties? :D

(tämän kirjoituksen tarkoituksena oli siis ilmaista olleeni väärässä, alan nyt askelta paremmaksi ihmiseksi enkä enää tuomitse bändejä etukäteen sen takia että jotkut tietyt tyypit kuuntelevat niitä. Tällä hetkellä voin sanoa varmasti vihaavani vain ja ainoastaan Nightwishiä.. ;P)

Miksi minä jätin kaiken kesken?

Sain tänään matikan kokeesta seiskan.
Riemuitsin siitä niin kauan
kunnes tulin kotiin ja aloin itkemään.

Tapasin tänään uuden ihmisen.
Rakastin häntä niin kauan
kunnes huomasin lyöneeni häntä kasvoihin.

Istuin tänään katselemassa moottoritien valoja.
Olin surullinen niiden mennessä pois luotani
kunnes huomasin nukahtaneeni.

Kirjoitin tänään hyvän runon.
Kuuntelin ihastuneena sanojeni kaikuja
kunnes huomasin etten ollut sanonut mitään.

Miksi kaikki jätti minut kesken?

:)

Vaasan Partiotytöt valituksineen vois muuten haistaa paskan

8)

Vois opetella katsomaan kelloa aamuisin töihin lähtiessä.. :/ Tänään heräsin kahelta, menin kolmeks töihin ja huomasin että olen tunnin etuajassa!!! On se hyvä ku on kohta 18 eikä vieläkään osaa kelloa...

näin unta tappajapianosta viime yönä.. :D Siinä oli piano, joka jotenkin houkutteli ihmisiä soittamaan itseään. Kun joku sitten alkoi soittamaan, kaikki vaipuivat jonkinlaiseen transsiin niin etteivät ne kuuntelijat huomanneet kuinka sen soittajan kädet katkesivat ranteista ja jatkoivat soittamista yksinään. Ja kun ne kädet lopetti soittamisen niin se soittaja kaatui kuolleena maahan ja joku sieltä yleisöstä siirtyi jatkamaan soittamista... Sen unen loppuun joku aiemmin kuollut tyyppi saapui kummittelemaan näille jäljellä oleville ja kertoi yhdelle pojalle mitä tapahtui ja se muka alkoi nähdä kuinka ne muut kuolee... Ilmiselvästi siitä olis tullut sankari. sitten heräsin!

Kerroin tuosta HSIK-90:lle ja se suunnitteli että voisi piirtää sarjiksen tuosta... Saa nähdä millainen tulee, odotan innolla... :DD

Ei nukuttanu ja sitten huomasin etten ole kertonut mitään Karileiristä jolla just olin viikon... Eli heti alkuun täytyy todeta, että aina puhutaan kuinka tyypit muistelee ripariaan hirveen hyvä viikkona elämässään (tai jotain tommosta).. Kyll mä pidän noista partioleireistä enemmän ku riparistani.. (:

Ehkä ei oo mitään järkee selittää pitkiä aikatauluja mitä tein millonki... Tämä jäi mieleen kaikista parhaiten: Jotenkin mä aina kämmin semmoisia helppoja pikkuhommia hirmuusein... Leireillä että normielämässä.. Muistelen lämmöllä pikkuista sudaria joka joutui minun auttamisvimmani uhriksi.. :D
Oli ilta ja aattelin käydä sanomassa hyvät yöt mun (meidän) ihanille (<3 <3 <3) supeille... Jutustellessani siinä teltan oviaukolla tuli tosi suloinen sudaripoika kysyy että voisinko auttaa sitä puhaltaa ilmapatjan. (Miettikää! Se oli ilmeisesti nukkunu ekan yönsä tyhjällä patjalta ku ollu sanonu kellekää ettei saanu sitä ite!! Mä olin sit kai niin kivan oloinen että uskalsi kysyä.. :) )

Joten innokkaan ja touhukkaana aloin puhaltaa sitä patjaa. Siitä kuului pihinä ääni joten totesin että pakkohan sinne on ilmaa mennä sisään.. Puhkuin sitä ilmaa sinne aika pitkään (pikkuhiljaa alkoi tuntua epätoivoiselta, tytöt odotti teltalla että päästäis lähtee johtajahuoltoon ja minä en saa yhtä ilmapatjaa täyteen!!) Lopulta se poika tuli takas mun luo hyvin ujona ja pelokkaana ja sanoi maagiset sanat: "Kuule, onko se ilmaventtiili auki? Ku se vois olla helpompaa se puhaltaminen jos se on auki..."

Auts.. Kolahdus itsetunnolla, oliko! Meni ehkä kahdella-kolmella puhalluksella täyteen se patja ku aukasin venttiilin... xD xD xD