Meijän muutto lähestyy, enkä oikeen pidä siittä, koska oon asunu täällä melkei kymmenen vuotta.. Vaikee tottua siihen ajatukseen, että muuttais, mut pakkohan se on.. En jaksais ees vaivautuu koko juttuun, koska e n h a l u a m u u t t a a ! ! !
Kaikki kaverit jää tänne Tottijärvelle, mut ei se mua estä näkemästä niitä, silti vaan harmittaa, kun näkee niitä sitten vähän ehk harvemmin, taino, tietenkin koulussa, mut esim. kesäsin en jaksais polkee 15km sinne ja 15km takas.. Mut kyl silti aijon, koska mikään ei estä mua näkemästä mun kavereita..
Mun sydän on jääny tänne, ja kestää hetki toipua.. Nään varmaan mun kavereita vähän harvemmin, mut silti usein..
Toivon että en koskaan unohda niitä hetkiä jota täs talos oon kokenu, tai tehnyt.. En haluu myös unohtaa koskaan niitä kertoja, kun kaveri tai joku muu on ollu yötä, tai kylässä.. En unohda (toivottavasti) näitä paikkoja, esim rantaa tai puroo..
Kirjotin nimeni kaikkialle, ja sen ajan minkä täällä oon ollu.. Huoneessani, rannassa, monessa puussa, hallissa jne on tälläin: "Anni 1999 - 2008"...
Mulla ei oo Nokialla ketään kavereita, ketä tuntisin, tai kehen ees haluisin tutustuu, mut kai mä saan uusii kavereita, vaik en haluiskaan välttämättä..
Onhan tässä kai (huom. KAI) jotain hyviäkin puolia, esim et pääsee kauppaan helpommin, tai Antilla on lyhyemmät matkat Amikseen tai Emmille.. Mulla sen kun matkat vaan pitenee kavereista, tai koulusta.. Itkettää se ajatus, ku onhan se aika surullista..
En edes muista minkälaista on muutto! Koska viimeks muutin kun olin jotain 2½ - 3w.. Ei mitään hajua miltä se tuntuu.. sniff..
En edelleen haluis lähtee, mut kai se on pakko.. huah..