IRC-Galleria

Aika viiltäköön ranteeni
mutta sinä

sumennat järkeni
murrat kalloni
muserrat aivoni
muutat maailmankuvani
ajattelutapani
piilotat hyvät tunteeni
patoat vihani vuoriksi
piilotat minut muurin taakse
kaivat hautaani
vedät narun kaulaani
imet minut kuiviin
tallot hymyni maahan
vedät minua jaloista soralla
niin että selkääni piirtyy punaisia verisiä juovia
humallutat pääni
sekoitat ajatukseni
käännät maapallon pyörimissuunnan
harhautat auringon radaltaan
poimit kuun ja tähdet taivaaltani
niin että jäljelle jää vain mustaa
jonka jälkeen kadotat minut unelmiini
jossa olisimme kolmen

sinä
minä

ja saatanan terävä veitsi