Wikipedia:
Hercule Poirot on pieni ja pyöreä belgialaissiirtolainen, jonka ylpeys ovat vahatut viikset. Hän on lähes sairaalloisen pikkutarkka ja hienosteleva. Poirot luottaa psykologiaan ja väittää pystyvänsä ratkaisemaan rikoksen kuin rikoksen vain istumalla nojatuolissaan ja päättelemällä, käyttämällä "pieniä harmaita aivosolujaan".
Hercule Poirot - ja Sherlock Holmes -tarinoista löytyy paljon rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Kummallakin on yksinkertaisempi apuri, jonka kautta tarinat kerrotaan ja jonka tehtävä on ihmetellä salapoliisin saavutuksia. Poirot’n apuri on kapteeni Arthur Hastings, joka tosin esiintyy vain Christien varhaiskauden teoksissa – vuoden 1937 jälkeen varsinaisesti enää Poirot’n uran päättävässä Esiripussa. Poirot ja Holmes edustavat muutenkin samankaltaista "loogisen rikoksenratkonnan" tyyliä. Omaelämäkerrassaan Christie kertoo: "Kirjoitin vielä Sherlock Holmes -tyyliin; eksentrinen etsivä, apulainen ja Scotland Yard -etsivä."
Vaikka Christie käytti Poirot’ta ylivoimaisesti eniten kaikista henkilöhahmoistaan, hän oli etenkin uransa loppupuolella tyytymätön tähän. Yksi ongelma oli ikä – Poirot oli jo syntyessään vuonna 1921 ollut eläkeiässä, joten Christien oli pakko venyttää realismin rajoja voidakseen kirjoittaa hänestä vielä 1970-luvullakin. Poirot alkoi myös tuntua luojastaan liian karrikoidulta ja ärsyttävältä hahmolta. Christie myös satirisoi omaa tyytymättömyyttään Poirot’hon teostensa kautta: myöhäiskauden kirjoissa esiintyy Christien parodinen omakuva, naispuolinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver, joka harmittelee sitä, että on ottanut kirjojensa sankariksi suomalaisen salapoliisin, vaikkei tiedä Suomesta ja suomalaisista mitään.