etkö muista minua?
etkö todellakaan?
minä muistan sinut
aina.
meillä oli niin kivaa silloin kauan sitten
etkö vieläkään muista?
mietin nykyään
katsotko enää koskaan kuviani
tai mietitkö soittavasi
tai lähettäväsi tekstiviestiä minulle
minä kyllä katson sinun
ja ajattelen soittavani
mutta rohkeuteni ei riitä
en vieläkään ole poistanut viestejäsi
monesti katson kuvasi
toivoen että muistaisit minut
kumpa saisin menetetyn ystävyytemme takaisin
niin takaisin....
takiasi pelkään turvautua keneenkään
petit minut...
etkö muista todellakaan minua?
vai johtuuko se siitä ettet vain halua muistaa?
Takiasi olen itkenyt monia monia öitä
mikä meni pieleen?