edellisyö oli ehkä maailman "ihanin".
Nelli oli meillä yökylässä ja puolenyön aikaan se alkoi oksentamaan.
Istuskelin sen sängyn vieressä puoltoista tuntia ja sit alkoi sama tauti mulla.
Oksenneltiin vuoronperään koko yö.
Heta onneksi nukkui autuaan tietämättömänä rauhassa koko yön, vaik ravasin vessassa vähän väliä. 12 kertaa oksensin, oon oikein laskenut ;)
Aamulla olin ihan kuollut. Olin varma, etten pärjäisi noiden kahden pikkuisen kanssa.
Nyt jo naurattaa se hetki, kun istuin vessassa ja toisessa kädessä mulla oli ämpäri, johon Nelli oksensi ja toisessa kädessä Hetan potta, johon ite oksensin :D
Mahtoi olla näky. Silloin ei kyllä paljon naurattanut.
Jaana haki Nellin yhdentoista maissa ja oli niin ihana, että otti Hetankin mukaansa.
Sain sitten huilailla ja sairastaa ihan rauhassa aina puol kasiin asti, jolloin äiti toi Hetan kotiin.
Illalla oli paikat niin kipeenä, et ihan itketti, mut eiköhän nyt olla jo voiton puolella.
Ja seuraavaksi on kai sitten Hetan vuoro. Pelkäsin, et se alkaa jo viime yönä oksentamaan, mut jospa nyt sitten seuraavan vuorokauden aikana.
Sillä pakkohan senkin on tämä tauti sairastaa, kun eilenkin silitteli sairasta Nelliä, kun tämä nukkui ja oli lähellä.