Pitäis olla mielipuoli,
mut älä kulta huoli,
en mä oikeesti oo sellainen.
Se ei kuulu mun tapoihin,
tosissani oon aika rauhallinen,
mut sekää ei kuulu mun tapoihin.
Ihmiset vaipuu aatoksiin masentuneihin,
miksei ne iloitse kun kevät jälleen on,
hyppiä, pomppia ja tasajalkaa tanssata,
vois aamusta iltaan, älä naurata.
Se ei vaa kuulu mun tapoihin,
tuijotella toistemme silmihin,
vaan pitää mennä, lähtee,
juosta kohti tähtii.
Nousta korkeammalle,
kuin kukaan koskaan,
eikä tyytyä tähän pelkkään roskaan,
jos se leijuu läpi elämän silmien edessä,
eikä koskaa tiedetä onko vika kenessä.
Damn, ei se kuulu mun tapoihin,
katsella kun teinit kulkee nauraen,
miettiä miettiä kateellisein,
minne ne nyt lähtee vetää pään täyteen,
onko se esitystä vaan vai todellista meininkii.
Kaverit voi ilkkuu, voi ne olla joskus tosi hankalii,
mut kaveri ei oo sama asia,
ku oikeet ystävät vierelläs.
Mut se ei kuulu mun tapoihin,
sanoo et rakastan sua,
jos et kerran jaksa kattella mua,
vaa ne sanat säästyy muualle.
Jos sä sanot samat sanat takasin,
voin nousta sun takii sängystä aikasin,
antaa ja näyttää ihmeet itseni,
avautua asioista,
jotka ei kenellekään kuulua vois.
Se ei kuulu mun tapoihin,
se ei kuulu sun aamuihin,
se ei kuulu meidän iltoihin,
se ei anna teidän tehdä mitään,
mutta yhdessä sen taian voi murtaa,
jos sitä oikeasti haluaa.