IRC-Galleria

Lähtee ottamaan kuvia kameralla yön silmästä!

Eli hommahan meni näin:
Lähdin tossa kaverille ku ei ollu näin joulun alla mitään tekemistä. No haettiin vielä toinen kaveri mukaan.
Ajeltuamme ympäriinsä saavuimme hautausmaalle ja yllätyimme valtavasta kynttilämerestä, joka oli hautausmaalla ja yön pimeys teki vielä siitä vaikuttavamman. No ei muuta kun soitto 3. kaverille, jolta napattiin myös kamera mukaan. Hetken aikaa kikkailtuamme hautausmaalla kaverin kamerasta päätti sitten loppua akku. Lataisivat joskus sitä.
Ei muuta ku takas autoon ja kotiin hakemaan kamera, jolla sitten nämäkin otokset tulivat otettua. Sieltä sitten poikkesimme eräällä sillalla, jos kokeilin eri valotusaikoja ( 8s, 4s, 2s). Otokset nähtävillä jossain ja julkistetaan jossain.

Akinoto#blogcomments

Yhteys kun katkeaa, niin jotain erikoista on tapahtunut. Päivänselvää, rakkaat lapsoset. Ehkä voisi erakoitua muutamaksi kuukaudeksi, jotta maailma näyttäs seuraavalla kerralla pikkuisen paremmalta. Hoho.

Jaa-a, alkaakin olla aika kun kotiutuminen alkaa olla TODELLA lähellä. Mitähän tästäkin SA-int -hommasta sitten jäikään käteen? Listataanpa.

1. Unettomat yöt leirillä (varsinkin aukissa)
2. Vittuilevat skapparit
3. Hommat, kun menee vituiksi, se tehdään uudestaan
4. Kotiin ei lähdetä klo 16-17, vaan kikkaillaan kassulla tai iltavapailla
5. Viikonloppuginekset turheempakin turhemmista syistä.

ja liuta muita.

Noh, olikos tää sitten sen kaiken työn ja tuskan arvoista?
Jaa-a. Saa sietää jopa todella erilaisia ihmisiä (mm. Ups.kok. Sönkkö), että kai tää sitten jonkinlaisesta terapiasta käy. JA PASKAT. TAPAN KAIKKI.

Alik. Oksala kiittää ja kuittaa. En tule enää takaisin Utin siimekseen, ellei ole todella pakko...

Taas sitä istuskellaan yksikön koneella ja turhaudutaan Utin aavekaupunkiin.

Minä tunsin ja kävihän se taas ilmi, että bileet loppuvat siinä puolen yön tietämillä. Tosin vielä koomisempi tapaus on, että tunsin itseni erkaantuneen joistakin tutuista henkilöistä, tai sitten minua vaan ei kiinnostanut mitä heille kuuluu, mutta onhan se välillä mukava tietää, että missä mennään (Jouko ja Kosti). En tiedä mitä tuleman pitää, kun vuonna 20XX kolahtaa kutsu luokkakokoukseen, vai kolahtaako sittenkään vai haluavatko ihmiset todellakin tietää mitä minulle (ja muille) on seuraavat vuodet tapahtunut.
Jokainen on alkanut elämään omaa elämäänsä jossakin muualla, mutta näinhän se pitää ollakkin. Ei ole mitään järkeä takertua menneisyyteen, sitä aikaa kun EI ENÄÄ saa KOSKAAN takaisin.

Ehkä se on vaan parempi, että tiet erkanee. Ei kukaan kestä samoja naamoja vuodesta toiseen tai varsinkaan omaa naamaansa.

Seuraavalla kerralla kun tuttuja näkee, niin ehkä jätän sen ämpärin rauhaan...

Kinkku käyty ja kärsitty, jos vaikka perjantaina pääsis kotiin juomaan olutta!

EI VITTU KUN PÄIVYSTÄMINEN ON NIIN VITUN KIVAA, VARSINKIN VIIKONLOPPUISIN!

Padasjoki - Lahti - Hämeenlinna - Tampere - Sahalahti - Padasjoki

Matkan aikana kului:
- Muutama kuppi kahvia taasen
- Tupakkaa
- Dieseliä
ja kaveri sammu etupenkille.

Anyone to join?

Hmpmh, Utin jääkärirykmenttiin loppupalvelusajaksi siirtyneenä alkaa miettimään, onko tämä 12 kuukauden palvelus ollut sen työn, tuskan ja vaivan arvoista?

Tottahan se on, että ihmisiä tulee nähtyä todella paljon harvemmin, eikä oikein voi suunnitella mitään kivaa, kun rahat on lähes aina finito tai sitten kökötellään kasarmin porttien sisäpuolella. Monta mukavaa asiaa olisin halunnut tehdä näiden kuuden kuukauden aikana. Pelkona on, että ei voi jatkaa Tammikuussa siitä mihin vuosi sitten kaikki jäi. Totaalinen vuosi tuhlaantuu elämästä, mutta ei se elämä porttien sisäpuolellakaan ole täyttä paskaa, hienoja ja vähemmän hienoja kokemuksia tuova paikka.

Ehkä se on aloitettava kokonaan uudestaan tai pyrkiä jatkamaan siitä mihin jäi, mutta ovatko sitten erinäiset henkilöt samaa mieltä kanssani?