Mä mietin monta kertaa onko mulla ystäviä,
Niitä aitoja jotka on pysyviä,
Jotka tukee ja auttaa jos mää teen jotain.
Eikä sano heti että tää on sontaa.
Miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
Liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
Teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Tein sillo väärii päätöksii ja kadun niitä
Nyt oon saanu iha tarpeeks tästä kaikest
Pääki on hajonnu, se tekee tästä vaikeet
Miks en sais luovuttaa
Kun näen sinun hymyilevän
En voi estää kyyneleitä valumasta pitkin kasvojani
Ja olen vahvempi tajuttuani
Kuinka kylmä maailma tunkee sisimpääni