Joo... no mä ajattelen taas liikaa ja liian pitkälle mutta en pysty peittoamaan tällästä tunnetta!
oikeesti kuka ihminen on ok sellasen asian kaa että suhun ei luoteta syystä joka ei edes liittynyt suhun tai jos liittyi niin se ei ollut tahallista ja lopputulos oli tämä: kaikilla muilla on asiat hyvin/täydellisesti mutta itselleen jää alennettu, petetty, loukattu, masentunut, ahdistunut ja yksinäinen olo! Vaikka asiat olisikin selvitetty ja asiat on molemmin puolin hyvin niin HAAVAT ovat vielä auki ja syviä!
Asiat ovat muuten hyvin loma on sujunut todella hyvin jne. mutta öisin näen painajaisia asioista jotka ovat mennyttä ja joita en halunnut muistaa. Ystävästä joka ve minulta rakkaimman ystäväni.... ystävästä joka ei osannut mitään muuta tehdä kuin kaataa kurat ja huolet toisten niskaan. Ystävistä jotka viilsivät syvän haavan rintakehääni, ystävistä jotka eivät huomanneet kärsimystäni, ystävistä joilta pyysin anteeksi mutta he eivät pyytäneet minulta anteeksi....
Syy miksi masennuin johtuu heistä koska toivoin heidä hyvinvointiaan mutta he vain heittivät kurat kasvoilleni ja viisivät rintakehääni syvän yhä vuotavan haavan....
Haluaisin saada ystäväni takaisin mutta näyttää siltä että he eivät edes aioi ajatella sitä....