Rintakehääni sattuu joka kerta kun näen hänen kävelevän pois, tahtoisin huutaa koko sydämmestäni jottei kipua enää ois. Mutten voi antaa sille periksi kun en muuten seuraavaa päivää näkisi. Mutta vielä tulee se aika jolloin voin vain painaa pääni hänen olalleen ja toivoa ettei se ole vain unta jota öisin näkisin. Vaan että ois se oikea hetki jota eläisin kanssa ihmisen josta en ikinä irti päästäisi.
Joo työtä on taas tullu tehtyä ompelimossa paljon tällä viikolla mutta on tuntunu siltä että jotain jää hieman uupumaan. Ja kun pitkästä aikaa rupesin omaa musa varastoani selailemaan niin tuli yksi ajatus mieleen, että vois taas ruveta laulamaan enemmän ja muutenki perehtymään oman musiikin tekemiseen jospa sais siitä sellasta pientä piristystä arjen keskelle. ^^
Alle viikko desuun ja cossi viel kesken muttei onneks pahasti. Ainoo asia mikä mieityttää ett en haluis leikata etutukkaani mihinkää kun pitäis Suzumia Haruhia cossata, mutta kai se on kestettävä. Yritin kyllä jotai muuta keinoa muttei se oikeen toiminu.... No mutt ne on vaa hiukset kyl ne takas kasvaa ^^