IRC-Galleria

Mua jännittää!!!!!!!

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

PS: Saa ja pitääkin kopioida omaan päikkyyn!!

Hyvää Joulua kaikille!

Heips!

Aloitan Jimistä ja lopetan Jimiin. =)

Poika siis hengittelee jo ihan itse, ei ole tarvinut ylipaineletkua kahteen päivään! Eilen oli vähän ollut rankempaa hengittäminen ja siksi ei saatu syliin. (Jimi oli ekan kerran sylissä 19.12. 10 min. mulla ja 5 min. Tonylla.) Maitoa menee jo ihan järjettömät 40 ml 8 kertaa päivässä. Nyt vaan sitten toivotaan, että mulla tulee maitoa riittävästi ja Jimin maha kestää maidon. Eilen oli ollut vähän lämpöä ja antibiootit oli pistetty menemään varoiks.

Lääkäri oli sitä mieltä, että jos ei mitään ihmeitä nyt tapahdu, ni Jimi pääsee pois kaapista muutaman päivän kuluttua! Ihanaa! Täytyy nyt vaan yrittää malttaa mielensä...

Mulla on ollu pari päivää ihan tuskaa, kun tikit on alkanu sulamaan ja se sattuuuuu...! Koko ajan väsyttää, mut se nyt ei oo mikään ihme, kun joka päivä ollaan viitisen tuntia sairaalareissulla. En saa kunnolla nukuttua, kun ikävöin Jimiä niin kovasti. Mutta on se ihanaa, kun on kaikki noi mun jäbät olemassa ja kunnossa! Kaiken ruikutuksen keskellä olen oikeasti ihan tajuttoman onnellinen!!!

C U!

Mä jo aattelin, ett noi sukulaiset ois vihdoinkin lopettanu häsläämisen, mut ei se sit ollukaan ihan niin. Mummu häslää ja säätää enemmän ku laki sallii. Rakas tätini ei ota kantaa mihinkään, joten jää mun tehtäväks kinata mummun kans kukista jne.. Tänään onkin sitten oikea häsläyspäivä, kun loput sukulaiset tulee ja mun pitää juosta ympäri ämpäri hoitamassa kaikkea.
Eilen olin koko illan äitillä auttelemassa ja kun pääsin kotiin, alkoi supistukset. Totesin, ett tänään otetaan rauhallisemmin, kävi miten kävi. =)
Vili on ollu ihan hirveen seurallinen ja huomionkipee. Ihan käy sääliks jättää se tänään yksin melkein koko päiväks. :( No, kyl se pärjää. C U!

Viikonloppu meni tosi nopeesti. Lauantaina oltiin iskällä pikkujouluissa ja oli tosi kivaa. Tony äityi oikein ryyppäämään, joi kolme kaljaa koko iltapäivän/illan aikana. =P
Tänään olin diabeteshoitajalla ja selvisi, että se mun rajaylitys oli hurjat 0,4. Sain ohjeita ruokavalioon ja kotimittarin, jolla nyt sitten pitäisi sokereita seurata 2 päivää viikossa. Ja neljä kertaa päivässä. :/ No, hyvä tietää, että tää on ihan rasvoilla saatavissa kuriin. Ja vauva on kunnossa. =)
Ja nyt sitten vauvauutisia. Edelleen kasvaa hyvin, sf oli 29 cm (rv 30+1) ja sykekin oli 154. Reipas poika siis.
Nyt valmistaudutaankin sitten henkisesti viikonlopun sukulaisrumbaan. Mummu tulee jo torstaina. :S Toosi iiihaanaa.... Eipä enempiä tällä kertaa. Kiitos, jos jaksoitte lukea loppuun asti. =P

Eipä tullut painosta valituksia. =) Lääkäri sanoi, että olen tosi hyvä äiti, kun vauva on juuri oikean kokoinen. Elikkäs jo 1388 g. Oli ihan kiva saada positiivista palautetta, sitä harvemmin kuulee. Eli elämä voitti taas. =P

En kirjoittanutkaan eilen mitään. Nyt olen lähdössä Päksiin. Sokerirasituksessa oli jotain vialla ja maanantaina menen sitten diabeteshoitajalle. Diabetesta mulla ei kuitenkaan ole ja se on tosi hyvä juttu.

Eilen oikein mietin, kuinka monta asiaa tekisin eri tavalla, jos suunnittelisin raskautta. Ensinnäkin laihduttaisin jo valmiiksi muutaman kilon. Toiseksikin pitäisin itsestäni parempaa huolta koko raskauden ajan. Nyt vaan lasken päiviä synnytykseen, että pääsen aloittamaan hurjan laihduttamisen. :) On jokseenkin tylsää katsoa peiliin, kun siellä on joku hemmetin valas. Senkin lupasin, että jos pääsen entisiin mittoihin, en enää ikinä valita kuinka olen niin kauhean lihava. Ihminen ei kyllä ikinä ole mihinkään tyytyväinen. :)

Meni vähän vuodatukseks, mutta kenellepä sitä muuten vuodattais. =P (Kärsikää)

Meidän neuvolantäti jää eläkkeelle ensi viikon jälkeen ja nähtävästi syytä olisikin. Se soitti tänään yhden jälkeen ja kertoi, että meiät on unohdettu perhevalmennuksesta. Mennään tänään vauvanhoitotunnille, viikon päästä psykologin luennolle ja sitten tammikuussa "aloitetaan" valmennus.... Tää on aika mielenkiintoista. :/

Jännittää ihan kauheesti, kun ei tosiaan olla oltu missään valmennuksessa vielä ja nyt sitten yhtäkkiä keskelle kaikkea. Iiik! Huomenna on sokerirasitus ja pitäis olla sitten syömättä. Viimeisetkin ilot viedään. =P Ja ihan varmasti kirjoitan huomennakin yhtä kiukkuisen merkinnän. C U! =)