Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.
En ma enää aja virvatulta
Onpa kädessäni onnenkulta
Pienentyy mun ypär´ elon piiri
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri
Edessäni hämäräinen tie
Minut tuntemattomahan tupaan vie
Tallentakaa menneet parhaat muistot,
unohtua muiden antakaa.
Niin kuin silloin voimissani
minut muistakaa.
Taivaan enkelten kyliin,
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan lämpimään syliin,
käsiin suuriin ja rakastaviin.
Jään kaipaamaan,onneks sun on nyt hyvä olla rakas mummi.