Mä rupesin mietiskelemään kaikkia juttuja. Vanhoja ja nykysiäki. En tiiä mut must tuntuu että monet ihmiset ajattelee musta vaan et oon tämmönen sekopää jonka mielessä ei liiku muuta ku tekila. Mut kyl mäki ajattelen välillä tosi syvällisiä juttuja. Saatan tai siis melkeen aina oon sellanen ilonen kiitäjä joka ei ajattele kahta tuntia pidemmälle, mut oon aina ollu jotenki tosi yksin mun ajatusten kanssa. En ole oikeen osannu koskaan jakaa niitä kenenkään kanssa. En osaa puhua ikävistä asioista, vaikka sehän juurikin saattais helpottaa oloa. Ja sitten ku meen kotiin, sänkyyn ja koitan saada unta ni kaikki ajatukset tupsahtaa mieleen. ja siinä sitä sitten ollaan, itku silmässä eikä unesta tietoakaan. Senpä takia mielummin oon seurassa, koska välillä yksin tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Mä oon jättäny niin monia ikäviä asioita taakse sen kummemmin niitä miettimättä. En ole niin sanotusti käynyt niitä läpi. Nyt pitkän ajan jälkeen kun koitan muistella että miten selvisin niistä, oliko mulla paha olla ja mitä tapahtu seuraavana päivänä yms. en vaan pysty muistamaan. Se on inhottava tunne. Yhessä vaiheessa en edes itkeny. En jostai syystä pystyny siihen. nyt taas pystyn. paljon helpompaa ku saa sillä tavalla purettua hieman pahaa oloa.
RDN:n -Ei rauhaa- biisi oli niin mun biisi yhessä elämän vaiheessa.
En ollu kuullu sitä aikoihin. Nyt taas oli pakko. Se on vaan niin hyvä biisi.
voi vitsit. aurinko alkaa kohta paistamaan. mä en taaskaa oo vielä nukkumassa.
Ei vaan muka taaskaan väsytä. Tai väsyttää mut ei uneta. Mutta. ehkä mä nyt tästä meen nukkumaan.
Kaikille vielä tiedoks että oon mielummin se sekopää ku ajatteleva ihminen. onko tämä selvä...??!!! :)